Karsintaa

Sitä on tullut oltua liiankin usein ihan pihalla kuin lumiukko. Olemattomista lumenrippeistä kasaan kyhätty hieman toistaitoinen olento. Mutta toisaalta, hyvä että edes jotenkin pysyy pystyssä ja sinnittelee kädet levällään luottavaisesti ja hymyssäsuin...pöllämystyneenä mutta kiitollisena. Myös karsinnan aika on käsillä, liiat oksat ja rönsyt on syytä siivota pois ja keventää oloa kohti kevättä. Jos antaa risujen ja tavaran vain kasaantua nurkkiin tai harteille vähän kerrallaan, ne alkaa painaa liikaa eikä huomaakaan kuinka uupuu ja väsyy. "Yksi tavara pois päivässä"-liike on hyvä alku selkeyttämiselle, sitä on yritetty noudattaa. Omenapuut ja ruusutkin ovat saaneet osansa saksimisesta. Nyt sataa vettä, mutta satakoon, mitäs sitten.

Plagioinnin kilpajuoksu, Marimekko ja minä

Muistan kun koulussa nuorena tyttönä aikoinaan kuvaamataidon tunnilla oli aiheena suunnitella joulukortti. Ihan sai kotona omassa rauhassa työn tehdä ja sitten koulussa töistä kaiverrettiin linolaatat ja painettiin kortteja myyntiin. En millään oikein keksinyt kivaa kuvaa, ja kas hyppysiini tarttui kuin taikavoiman avulla laatikon pohjalta kortti jostain kaukaa tullut. No otin voipaperia ja piirsin sen tonttusen siitä läpi ja tein oman työni sen pohjalta aika yksi yhteen. Kortista tuli hieno ja se sai kehuja ja sitä painettiin. En kertonut opettajalle tai kenellekkään alkuperäisestä kortista, ja sisälläni myllerisikin sitten pitkän aikaa syyllisyys ja katumus. Tuosta kokemuksesta otin opikseni ja ymmärsin tehneeni väärin nuoruuteni innokkuudella.

Nyt kun näitä Marimekon plagiointisyytöksiä vatvotaan, en millään kykene ymmärtämään sitä aikuisten ihmisten salailua ja peittelyä ja sinisilmäistä puolustelua, joita epätoivoisesti ylläpidetään, ja että asioita ei saisi ottaa esille. Jos rehellisesti myöntäisivät plagioinnit tyyliin :
..."Vähän käytin taideteosta/satukirjakuvitusta/valokuvaa/taidelaattaa jne. pohjana ja mallina työlleni, kun en oikein itse mitään keksinyt, mutta eikös se silti olekin hieno, ja saahan niin tehdä eikö saakkin ? "...
niin voisimme me tavalliset asioita pohtivat viisaat kuluttajat ja mm fanit antaa anteeksi, ehkä... Mutta ei, mitään ei myönnetä ja syyttömiä ollaan vaan kaikkeen, vaikka todistusaineistot ovat kiistattomat.
Ja mielestäni mistään herravihasta tai noitavainoista ei tässä asioiden esille ottamisessa todellakaan ole kysymys, vaan ammattietiikan rajoista ja tulkinnoista. Vaikka tavallinen tallaaja olenkin en hyväksy sitä, että nämäkin asiat pitäisi vain painaa villasella ja vaieta ja olla hiljaa tyytyväinen ja kiltti kuluttaja, joka kulkee laput silmillä ja  korvilla.
Rehellisyyttä ja avoimuutta peliin nyt !

Tässä vielä lisää mielenkiintoista luettavaa Timo Suvannon blogissa

Sängyn pohjalla

Huh tätä mennyttä viikkoa. Iski armoton flunssa viime sunnuntaina ja se kaatoi minut muutamaksi päiväksi pedin pohjalle. Siellä köllötellessäni olo oli melkoisen tyhjä ja turhauttava. Jalat tuntuivat pieniltä, ne eivät kantaneet. Keskivartalo, hartiat ja pää tuntuivat isoilta. Varsinkin pää ja ennenkaikkea nenä paisuivat suuriksi kuin syyssadon kurpitsat, tai anakin niin minusta tuntui. Kuumeella taisi olla osuutensa asiassa. Aistihavainnot ja kokemus itsestä ja ympäristöstä ovat siis suhteellisia. Muistan kuinka lapsena minulla oli ihmeellisiä aistimuksia juurikin eri ruumiinosien mittasuhteista. Iltaisin ennen nukahtamista saattoivat käteni tai jalkani tuntua suurensuurilta ja raskailta jättiläisen jäsenien kokoisilta. Piti moneenkertaan tarkistaa peiton alta miltä ne oikeasti näyttivät. Sittemmin aikuisena ihan näin radikaaleja olomuodonmuutoksia en ole kokenut (ainakaan siis ilman kuumetta). Ehkä ne kehittyvät lapsen aivot tuottavat kaikenlaista jännittävää tarkoituksella.
Kuvassa muuten tyttärieni itse tekemät hahmot (ei sentään omakuvat).
Kuitenkin se,  miten itsensä kokee, vaihtelee varmaan paljonkin eri tilanteissa. Kaikki tapahtuu päämme sisällä. Mitään absoluuttia ei ole olemassakaan.

Tasapainoista viikonloppua sekä oikeissa mittasuhteissa pysyvää viikkoa kaikille. Niin ja hieman terveempää...hus hus nuhat ja kuumeet !

Hellou ja huhuu

Hyvää päivää ja hyvää iltaa ja kaikkea hyvää ! Joskus elämä meneekin omia menojaan ettei edes huomaa ajan kulua. Ja mitä vanhemmaksi tulee sitä joutuisammaksi tämä kaikki ympärillä käy varsinkin se ajan kuluminen, vaikka itse tullee verkkaisemmaksi...kummallista.
Sain erinäistenkin sattumien kautta itseni yllätetyksi laiskuudesta, unohduksista, laiminlyönneistä ja monesta muustakin einiinmukavasta ominaisuudesta. Noh, aina voi yrittää muuttaa käytöstään ja tekemisiään, puolustelut on asia erikseen...niitä ei tarvita. Joten jos vielä minut muistatte, niin hengissä ollaan ja täällä taas, ja sanojen lateleminekin tuntuu pitkästä aikaa mukavalta.
Syksykin tuntuu mukavalta. Ehkä se nyt vaan on niin, että ketään ei voi pakottaa väkisin mihinkään ja puolihuolimattomasti tehty ei olisikaan niin tähdellistä.
Eli luulenpa, että pienet tauot tai vähän pidemmätkin puoltavat paikkaansa monessakin asiassa, niin elämässä yleensä kuin blogin pitämisessäkin. Aaltoja aaltoja on kaikki tyyni (ne tyynetkin aallot), liikettä ja vaihtelua. Joskus täytyy todellakin olla siellä alatasanteella, jotta suunta pystyy kääntymään myös ylöspäin.
Hellou ja huhuu - tämä suu puhuu taas... vaikka "Lituskalla" ei tuossa kuvassa suuta olekaan.

Värejä tuiskuihin

Kuvassa Villeroy Bochin Acapulco pannunalusta 70-luvulta. Tämä ko. kapistus on oman äitivainaani peruja ja kulkenut mukanani rakkaana aarteena kaikki menneet vuosikymmenet...säilynyt ehjänä ja ah, niin voimaannuttavana. Jokin tuossa kuvio- ja värimaailmassa viehättää. Linnut ja kasvit ja erityisesti tuo voimakkaan retro hulluus tuossa puhuttelee. Iloa ja värejä tässä maailmassa olla pitää, eikä haittaa vaikka joskus menisi hieman överiksikin. Sisälläni porisee nyt aivan uudella tavalla, hyvällä tavalla. On niin mukava olla matkalla kohti kevättä, ulkona myllertävä lumikaaos ei haittaa pätkääkään. Pian on taas se aika, kun saa pukea ylle hieman kevyempää ja lauleskella kilpaa kevätmuuttajien kanssa.
Katse kohti tulevaisuutta suu supussa:

Rennosti Uuteen Vuoteen

Kiitos sinulle ihana lukijani menneen vuoden hetkistä ! Puhtaana ja rennosti kannattaa ottaa Uusi Vuosi vastaan. Tulkoon vaan 2013...olkoon se meille ja teille kaikille kaunis ja seesteinen ja rakkaudellinen ! Hyvää vuoden vaihdetta ja iloa vuoteen 2013.

Nuuh nuuh, mikä täällä tuoksuuu...

Oikein Ihanaa ja Rauhaisaa ja Tähtipölyä täynnä olevaa Rauhan ja Rakkauden Juhlaa teille ja meille kaikille, isoille ja pienille !

Tyyntä ja myrskyä

Arkinen kuva siitä, mitä meillä usein tapahtuu koulupäivän jälkeen. Lapset istua nököttävät lukemassa lehtiä ja syömässä välipalaa. Tässä on välipalaa höystetty hieman kermavaahdolla, siitä ehkä autuas hiljaisuus :)
Niittykalliossa on säännöllisin väliajoin myrskyä ja rauhaa, sopivassa suhteessa. Ihan niinkuin ulkona luonossakin ja myös päittemme sisällä....
Etualalla näkyvä virkkauskyhäelmäni päätyi rottien riippukeinuksi. Neulomaankin olen hairahtunut, ja ensimmäinen villasukka on jo valmis.

Varpaat kohti valoa

Missä lumi, missä talvi, missä valo ? No, ei kaikkea voi aina vaatia. Kaiketi se Joulukin tulee vaikkei talvea olisikaan. Ja tuleehan se, ennemmin kuin taas ehtii reagoida...ja sitten hups , se on jo ohi. Mutta nyt tuntuu ihmeellisen pysähtyneelle taas kaikki. Mikä onkaan pimeyden syvin olemus ja oikeutus...se, että valon jälleen saapuessa, valo tietää olevansa rakastettu ja odotettu, toivottu ja kaivattu, ja jaksaa uupumatta meitä lohduttaa. Pimeydelle kymmenen pistettä, olet tehtäväsi arvoinen.

Rottaisa tervehdys pitkästä aikaa

Huhuuu...kaivan tämän blogini nyt piiiitkästä aikaa pölyn alta tuulettumaan. Hupsisheijaa, kun aika vierähtääkin nopeaan. Ja isosti anteeksi pyydän tätä hiljaiseloani. Yritän postata useammin :)
Kesä meni, syksy tuli ja sen myötä ihana arki. Ja kuten kuvista huomaatte, meidän perheemme on jälleen kasvattanut kokoaan. Meille muutti syksyn alussa kolme (3) kesyrottaa, jotka ovat vallan ihastuttavia otuksia.

Elämä niittykalliolla sujuu siis leppoisasti ja rottamaisen ketterästi. Luonnon hiirtenkin nakertelu kuuluu taas seinien välistä...talvi tekee tuloaan. Nyt kutsuu vaalitoimikunnan kokous, ehdokkaaksi en sentään ryhtynyt, vaikka pyydettiinkin :)
Voikaa hyvin rakkaat lukijani !

Mistä on kesän hetket tehty...

Kesä, ihan parhautta nyt !
Mistä on pienet hetket tehty...mistä on kesän muistot laadittu : mm.
rauhallisista aamiaisista,
pienistä linnunpoikasista,
saunan savuista,
kipsatuista jaloista,
kukkien tuoksuista,
lasten juoksuista,
kirpputoreista,
mustikkakoreista

Herkkää herkkää

On tämä aina yhtä herkkää...suvivirsi ja todistukset. Eihän näitä kyennyt silmät kuivina katselemaan, kun ekaluokkalaiset antoivat ruusut kutosluokkalaisille, varsinkin kun omat muksut oli molemmissa ryhmissä.
Yllä kuvassa ekaluokkalaisen ompelutaitojen näyte, voi suloisuus :) Luulenpa, että tästä alkaa oikein mukava ja aurinkoinen kesä, varsinkin kun se aloitettiin märillä varpailla.
Myös juhlia on meillä piisannut 8v. ja 10 v. synttärit. 8v:n juhlissa riitti vauhtia ylenpalttisen paljon, ja 10v. piti railakkaat kepparisynttärit...ja nyt ei ole kyse keskioluesta vaan keppihevosista :)

Esteratsastusta voi harrastaa, vaikka olisikin allerginen oikeille hevosille.

Mukava päästä kuokan varteen ja maanmuokkauspuuhiin (parempi myöhään kuin ei ollenkaan). Orvokit toki jo on terassilla.

Ihanaa kesäkuun alkua !

Diginatiivien tekosia

Kävimme loppuviikosta Tukholman risteilyllä ja mieheni oli keksinyt oivan idean, millä paikata lastemme poissaolopäivät koulusta (2 kpl) . Hän oli päättänyt teettää heillä digitarinat reissusta. Jahas, mietin, että mitäköhän tästäkin nyt taas tulee, itkua ja hammastenkiristystä. Mutta ei, tulikin ihanaa ja järkevää jälkeä. Lapset olivat enemmän kuin innoissaan ja lopputulokset (ainakin minusta) jotain todella hienoa :) Nyt ei voi muuta kuin olla nöyrän ylpeä omasta jälkikasvustaan.
Valmiit tarinat voi katsella ja prosessista muutenkin lukea  ukkoarmaani blogista :
 Little Less, Little Better 

Toiset vanhemmat ovat ylpeitä jälkikasvunsa jääkiekkon/jalkapallon pelaamisesta, pianon/harmonikan soittamisesta jne. ja syystäkin, mutta minä olen aidosti ylpeä omista hömelöistä pienistä digiosaajistani :)

Keittiön retrot verhot

Nyt tuppaa sisustuskuvaa tännekin :) Olen nimittäin niin ylpeä ja onnellinen näistä uusista keittiön retroverhoista, jotka sain vihdoin silitettyä ja ripustettua. Tuvassa ei yli vuoteen ollutkaan verhoja remontin jäkeen (vaihdettiin ikkunat) ja nyt on, jee. Ja mikä parasta verhot on vanhat ja nettikirppikseltä ostetut. Myös toiseen ikkunaan löytyi hauskat vanhat kahvikuppiverhot samaisesta paikasta. Olen vähän hurahtanut retroihin oransseihin kukkasiin, huoh. Facen kirppikset ja huutokaupat on vaarallisia !

Vihdoin lämpöä

Vihdoinkin hieman valoa ja lämpöä, niin ulkona kuin sisälläkin. Olen opetellut uusia juttuja, ja huomannut, että maltilla ja pienin askelin oppiikin jotain. Olen kohdannut ystävällisyyttä yllättävistä paikoista, saanut uusia ajatuksia ja iloinnut hiljaisista ja yksinkertaisista asioista. Opin myös huomaamaan, että itseltä ei kannata vaatia liikoja, että on hyväksyttävä ne rajotteet, jotka todeksi ovat tulleet.

 Myös keväällä voi polttaa kynttilöitä ja kerätä hetkeksi kaikki kukkaihanuudet samalle pöydälle, ja vain tuijottaa tovin, nauttia näistä ennenkuin kesän oikeat kukat ilmestyvät. Mieli on odottava, vaikken tiedäkään mitä odotan.

Kipot ja kapot kunniaan !

Keräilysairaus voi välillä yltyä mahdottomuuksiin. Esim. nämä emali-ihanuudet ei mahdu mihinkään meille esille. Pitäisi rakentaa niille hylly...  Tuossa yläkerran rappusissa eivät kauaa saaneet olla rauhassa, ihme ja kumma...kilin-kalin-kolin...
Pitäisiköhän kesäksi laittaa terassille näihin kukkaistutuksia ? Tosin taitavat helposti ruostua siinä hommassa, mutta jos vuoraisi muovilla, hmmm...
Meillä on viimeaikoina juhlittu yhtä ja toista, ollut vähän kiirutta. Lasten Kuvataidekoulukin täytti 25 vuotta, ja järjesti hienot juhlat. Kuvassa keskimmäinen lapsistamme muutaman kuvistyönsä kanssa.

Ja sunnuntaina virvotaan. Mukavaa palmuviikonloppua, pajunkissojen pehmeyttä, kevään valoa ja leppoisia aprillipiloja itse kullekin !

Arvonta !

Tänään on Wihtorin nimipäivä :) Sen kunniaksi arvonta täällä : Wihtorin Puoti
Tervetuloa mukaan !

Helskutin hämppis !

Tänään heräsin jo muutenkin hieman väärällä jallla, mutta sitten vielä tämä. Ihan että imuroimaan meinasin ruveta, mutta mitä h-%¤"¤%#ä ! Tämä "pieni" hämähäkki lemmikkimme näyttää olevan hieman nolona, ainakin ilmeestä päätellen. Imuroi tässä nyt sitten, kun letku on riekaleina, argh. Arjen ihanuuksia...täällä Niittykalliolla ei koskaan voi tietää mitä yllätyksiä on tulossa.
Hyvää päivää vaan teillekin ;)

Pulp pulp pulp

Kävimme muksujen kanssa Sea Life maailmassa Helsingissä. Vaikuttavinta minusta olivat herkät merihevoset (en saanut onnistunutta kuvaa) sekä uskomattoman kauniit meduusat tankeissaan. Meduusoiden läpikuultava runollisuus ja sulava liikehdintä oli lumoavaa. Niistä muistui mieleen maailman huonoin kirja, jonka olen ikinä lukenut: Tappajameduusat , Drew Lamark ... en suosittele todellakaan ;)
Sain myös silittää merisiilin piikikästä pintaa, ja ihailla haiden ateriointia.
Tuommoiset maailmat irottaa mukavasti arjesta.

Nukke pieni mun...

Omistan tällaisen ihanan aarteen. Neiti on varmaan yli 70 vuotta vanha, perintökalleus. Mutta toinen on niin pieni, että häntä hädin tuskin näkee. Pituutta neidillä (tai lieneekö Rouva) on kokonaiset 3 cm, eikä posliiniset jäsenet jaksa painaa edes puhelimen numeronäppäintä. Onneksi nykyään saa tämmöisiä makrokuvia hyvin jakoon näin netin kautta pienistäkin ihanuuksista. Tämän kuvan liitin tänään yhteen facessa olevaan julkisen ryhmän kuvakisaan, jossa nukkeaarteita peräänkuulutettiin.

Eilen kärsin migreenistä pitkästäaikaa, mutta tänään on huippuhyvä päivä. Yhtäkkiä sain kipeästi kaipaamani avun Aikapankin kautta ja sitten vielä minua pyydettiin yhteen lehtijuttuun mukaan kertoilemaan retroharrastuksestani, tämäkin oli netin (lue Facen) tuoma mahdollisuus. Leppoisissa merkeissä siis kohti viikonloppua. Kuunnelkaahan tämän biisin viisaita sanoja, joutilaisuus kunniaan, ottakaa iisisti ;)

Antero Raimo & Ovet : Rento Laahustava

ps. vasemmalla kitaran varressa armas mieheni