tiistai 21. joulukuuta 2010

Kiteitä ikkunassa


Sataapa vaihteeksi lunta , kauneus on häikäisevää ja juhla on ovella. Junaliikenne ja lentoliikenne sekaisin. Milloin se on lumi millon tuhkapilvet, jotka meitä pysähdyttää. Maapallomme näyttää meille kaapin paikan ja hienotunteisesti vihjailee : ettekös jo pikkuhiljaa voisi rauhoittua, olla lentelemättä niillä suihkukoneilla, löytäkää ilo ja lepo olemisesta eikä menemisestä, kotoilkaa ja jääkää lähelle.
Pysähdytään kaikki Jouluun hetkeksi, ollaan vaan ja nautitaan pienistä asioista ja katsellaan maailmaa kuvien kaltaisten "vääristävien" jääkuviolasien läpi. Ehkä se oikea totuus ja antoisin ulottuvuus on sittenkin jotain muuta kuin joulutraditioiden arvostelua tai lanttulaatikoiden vertailua.

En halua toivottaa iloista Joulua, ehkä sinä haluat hiljentyä.
En halua toivottaa valoisaa Joulua, ehkä sinä haluat olla hämärässä.
En halua toivottaa rauhallista Joulua, ehkä sinä haluat riemuita ja iloita.
En halua toivottaa  tuoksuvaa Joulua ... jne.

Perinteisesti : HYVÄÄ JOULUA sinulle !

T: Leena, joka on lähdössä viettämään Joulua n. 200 km päähän ;)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Piparisydän

Viimeaikoina olen pysähtynyt muistelemaan menneitä...lapsuutta ja nuoruutta. Bongaillut vanhoja tuttuja facebookista ja ihmetellyt elämän kulkua. Olen tullut "siihen ikään" ;)
Jotkut lapsuuden- ja nuoruuden ystävistäni ovat jo kuolleet (olkaa valossa), toiset ovat isovanhempia ja osa edelleen semmoisia kuin heidät muistan. Totean, että tämä maallinen taival on niin lyhyt, että kannattaa ottaa kaikesta ja jokahetkestä  ilo ja kokemus irti, unohtaa mahdolliset menneet murheet ja kaunat, olla ajassa kiinni nauttien.
Omien pikkuisteni kanssa koristelin joulusydämiä, aikas paljon mahtuu tavaraa yhteen sydämeen ! Mutta niinhän se on; sydän kantaa mukanaan sitä kaikkea, mitä sen pinnalle haalitaan.
Sydämellistä pikkujouluaikaa teille tutut ja tuntemattomat.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Kymmenen kärjessä

Ensimmäisestä luukusta tuli bambi, tästä on hyvä aloittaa vuoden viimeinen kuukausi. Joulukuussa on aina jotain haikeutta, jotain loppuu, odotettavissa uusi vuosi. Toisaalta olen äärettömän onnellinen joulukuun olemassaolosta ; itsenäisyyspäivänä vuonna 99 saapui luoksemme esikoinen, tämä on kaunis kuukausi.
Blogihaasteet jatkuu, herkkyyttä ilmassa. Nyt pysähdyn miettimään kymmentä tärkeintä asiaa elämässäni tällähetkellä. Eivät missään paremmuusjärjestyksessä :

-lapset ja mies
-rauha
-valo
-pekaanipähkinät
-olohuoneen tunnelma
-joulunodotus
-runollisuus
-neljän tähden illalliset
-huutokaupat
-suvaitsevaisuus


Hieman meni abstraktion puolelle osa, mutta eniten se elämä eletäänkin pään sisällä. Kuva on kolmen vuoden takaa, silloin ensilumi tuli vasta joulukuun lopussa. Kiitos näistä !

maanantai 22. marraskuuta 2010

Keräilysairaus


Muistan kun lapsena keräilin männynrungoista sellaisia kauniinmuotoisia kaarnanpaloja, ja liimailin niitä ruutuvihkoon. Huvinsa kullakin.Välillä oikein ihmettelee, että miksi ihmiselle on täytynyt syntyä keräilyvietti. Tietysti se juontaa juurensa ammoisista ajoista, mutta välttämätönhän tallainen hamstraamien ei todellakaan ole. Varsinkin, kun kaman määrää pitäisi ennenkaikea vähentää... hmmm. Mutta kun (sitten ne kootut selitykset) sitä vaan saa jonkinlaista nautintoa, kun kartuttaa jotakin kokoelmaa, on se sitten postimerkkejä tai kauniita esineitä tai kasveja tai jotakin muuta. Mukava harrastus se on myös bongailla puuttuvia kohteita ja saada löytämisen iloa. Postimerkit nyt eivät vie paljoa tilaa, mutta mihinkäs tunget nämä kaikki isommat tilpehöörit. Minullakin on jos jotakin tullut keräiltyä, eikä läheskään kaikki "hienot" kokoelmat mahdu esille. Onneksi joskus on myös käynyt niin, että on kyllästynyt joihinkin ja sitten vaan tavarat kiertoon.
Tällähetkellä olen aivan umpirakastunut kaikkeen 50- ja 60-luvun esineistöön. Uudessa olohuoneessamme sainkin toteuttaa surutta mieltymyksiäni.
Aulaamme olen ripustanut kokoelmani 60-luvun juuttikankaalle tehdyistä painokuvista. Tässä niistä osa :

Noihin oikeanpuoleisiin ihmishahmokuviin liittyy myös ihana tarina ;) Kerron sen myöhemmin.
Onko sinulla jokin keräilyhimo ?

torstai 18. marraskuuta 2010

Kohtuutta

Jäin miettimään tuota lausahdustani, että pyrin pitämään elämäni kohtuullisena. Outo ilmaisu, mutta lähinnä tarkoitan sitä, että otan leppoisasti, höllään niinkuin nelonenkin telkassa usuttaa. Kai se nyt on ajan henki :)
Myös kulutuksen suhteen olen aivan alakastissa markkinamiesten näkökannalta, en shoppaile, en käy matkoilla, kierrätän mitä pystyy ja vaatehankintoja bongaan kirppiksiltä. Ruoka nyt sentään tulee kaupasta, ei roskiksista eikä valitettavasti omilta tiluksilta, vaikka peltoa riittääkin. Taidan olla vähän erakkoluonne. Voisi kuvitella, että tämä on ristiriidassa sen kanssa, että olen puodin pitäjä, mutta sekin keskittyy vain ja ainoastaan kierrätettyyn tavaraan. Miksi ostaisi uutta, kun saman saa jo olemassa olevasta käytetyn materian massasta, ja kaupanpäälle vielä esineen lämmön ja hengen !
No, jokatapauksessa olen tänään iloinen : tuli lunta ja sain oman verkkokaupan pystyyn.
Valkoinen on NIIN kaunista ja puhdasta.


tiistai 16. marraskuuta 2010

Pörrömosaiikkia

Tunnelmapala pimenevään iltaan. Tässä tyttärien (6 v. ja 8 v.) värkkäämät tuikkualustat. Raikkaan ennakkoluulotonta erilaisten materiaalien yhdistelemistä. Kiitos vaan taideopettajalle ! Kunpa osaisimme olla yhtä luovia muissakin asioissa. Näissä piilee myös opetus : pehmeän ihanuudenkin keskeltä voi terävä kulma pistää...varo vaaraa.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Palon alku

Onneksi elämä välillä pysäyttää. Vaikkei vauhti huimaa olisikaan, niin kuitenkin voi tulla "sokeaksi" tälle elämän ihanuudelle, ja alkaa murehtia turhista. Tänään saimme jälleen hyvän muistutuksen, kun koko talomme oli vaarassa syttyä tuleen. Läheltäpiti-tilanne saatiin onneksi nopeasti hallintaan, ja kärsittäväksi jäi vain kitkerä haju koko huusholliin. Oivalsin, että näitä pelästyttäjiä tarvitaan. Osaan taas olla piirunverran kiitollisempi kaikesta.
Hyvillä mielin vietän marraskuuta ja odottelen tulevan talven lumia. Lumiukkokelejä odotellessa kuva viimevuodelta, jossa tyttöni ovat saaneet urakkansa valmiiksi. Luomuksen nimeksi annettiin Lintra Pulkkonen.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Linnut kodin vartijoina

Linnut ovat aina olleet lähellä sydäntäni...se vapaus, se lento ! Huomaan, että vaivihkaa ne ovat pyrähtäneet kotiimme lähes jokapuolelle vartioimaan ja ilahduttamaan meitä piipityksellään ja eloisuudellaan. Jopa leivät ovat tarkan kontrollin alla. Monilta seiniltä myös tuijottaa useampi pieni silmäpari, ja aina ilahdun oikeistakin tinteistä ikkunani takana. Näköjään itsekin olen tuossa kuvassa kolmea pientä viipeltäjää äkseeraamassa.
Myös television päällä on aika koppava joukko porukkaa vahtaamassa, mitä ohjelmia katsotaan. Tuppaavat välillä kukkoilla, mutta onneksi eivät aamuisin herätä.

ALOITUS huimaa

Kaiken uuden aloittaminen on aina huimaa, varsinkin näin keski-ikäiselle tumpelolle kuin minä.
Mutta nyt se kuitenkin alkaa ja päässä huimaa. Tarkoitus on jakaa tuntoja ja tunnelmia viisihenkisen perheeni ja Wihtorin elämästä. Luvassa kuvia ja ajatuksia kauniista esineista ja ihmeellisyyksistä, hetkistä ja harhasta, valosta ja ympäristöstä. Pienissäkin hetkissä piilee kauneus, joskus jopa roskakorin sisältö on mielenkiintoista, varsinkin jos se leviää pitkin keittiön lattiaa.  Tuokioiden jakaminen on hyvä aloittaa tästä:

Taivaalta leijailee ensilumi ja hiljainen vanhus odottaa noutajaa uudelle matkalle. Se pääsee hyviin käsiin ja saa ansaitsemaansa hoivaa. Jotenkin nyt tunnen syvää sympatiaa tätä traktoria kohtaan; ikää on, ja ajan hammas on purrut, mutta tiettyä arvokkuutta löytyy.


Ehkä vielä joskus koittaa päivä, että se jälleen kulkee omin avuin.
Millonkaan ei ole liian myöhäistä.