sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kovaa ja pehmeää

Kävinpä vierailulla Suomen Valimomuseossa Karkkilassa. Mitäs jos sitä pitäisi nykyäänkin vielä kokkailla näin kauniilla liedellä ? Ei ihan hätäisiltä onnistuisi luulen :)
Näidenkin kanssa voisi mennä sormi suuhun:
Högfors osasi asiansa kyllä. Myös peseytymishommat sisätiloissa oli luksusta:
Museon yhteydessä on myös Galleria Bremer, johon minut oli kutsuttu ystäväni näyttelyn avajaisiin.
Aivan ihania ja puhuttelevia kuvakudoksia, joita tekstiilitaiteilija Soile Hovila on  hitaasti ja rakkaudella rakentanut pystykangaspuissa lanka kerrallaan. Kaikki täälläpäin asustelevat käykää ihmeessä katsomassa !
 Herkkää ja pehmeää, vastabooli valuraudan jämäkkyydelle...ihana kontrasti näyttelyssä.
***
Vielä ehtii osallistua arvontaan !!! Tiistai-iltana onnetar saa ratkaista voittajan.
Nyt on hyvät tuulet, toivottavasti teilläkin !

7 kommenttia:

  1. Tuo hella on tuttu! Lapsuudessani asuimme suuressa kartanossa ja sen päärakenuksen keittiössä oli tuollainen, emännöitsijän ylpeys, jokapäivä käytössä ja tuo lämpökaappi ylempänä oli kuulemma fantastinen, Siinä suurien kutsujen aikaan pysyi kuumana jo valmiit tuotteet ja hellalle sopi paljon kattiloita kerralla. me lapset sitä ihailimme ja ihmettelimme kun pääsimme tuonne suureen keittiöön mehulle, kun olimme lottatyttöjen kokouksessa jota kartanon tytär meille piti.

    VastaaPoista
  2. Hienoja liesiä! Enpä edes tiennyt, että meiltä löytyy tuollainen museo...

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
  3. mummeli: Ihanaa, että sinulla on muistoja näin kauniista ja upeasta liedestä ja siihen liittyvistä mehuhetkistä, kiitos kun kerroit !

    Puumuli: Niin, Suomi taitaa olla täynnä mitä ihmeellisimpiä ja upeampia paikallismuseoita. Niihin menen aina piipahtelemaan, kun kohdalle sattuu. Tämäkin naapurikaupungin museo tuli vasta nyt tutuksi, vaikka on asuttu täälläpäin jo melkein 15 vuotta ;) Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Mukavaa viikkoa sinullekin !

    VastaaPoista
  4. Joo onnostuisin varmaan puuhellaa vielä käyttämään jos sellainen olisi. Me olemme suunnitelleet jos vaihtaisimme keittiön kaminan kunnon puuhellaan. Olohuoneessa on vuolukivi takka. Lapsena ollessani semmoista hellaa käytettiin päivittäin ja leivinuunia viikottain. Joka huoneessa vanhalla puolella oli myös hienot pystyuunit. Puulla lämmittäminen on roskaista hommaa. Lämpö on kuitenkin pehmeämpaa kuin sähköllä lämmittäminen. T:AJ

    VastaaPoista
  5. Kaunista. Eikö nytkin voisi olla?
    Liisa

    VastaaPoista
  6. AJ: Jep toki puuhellat ja kaminat ja leivinuunit ovat tätäkin päivää, pönttöuuneista puhumattakaan. Ja hyvä niin. Voipi olla, että tulevaisuudessa joudumme pakostakin vähentämään kaikenmaailman sähkövempainten käyttöä, ja silloin vanhat hyvät konstit ovat kultaakin arvokkaampia.

    Liisa: Voisi voisi ja onkin ;) Itseasiassa meilläkin on keittiössä puuhella, jota tosin ei olla paljoa viimeaikoina käytetty, kun koko talomme lämpiää puilla kellarista käsin (Ukkouuni saunassa ja painovoimainen ilmakiertolämmitys).

    Tätä keskustelua vähän kaipasinkin :)

    VastaaPoista
  7. Tuo ammeen näköinen laitos ei ole peseytymistä varten, se on hevosten juottoastia. Siksi sen alla on neljä kaviota.

    VastaaPoista