perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vierailu satujen maailmassa

Kävimme Tukholman risteilyllä. Meitä oli kuuden hengen porukka: 2 aikuista ja 4 lasta. Miespuoliset vierailivat Tekniikan museossa ja me naiset tietenkin satujen maailmassa Junibackenilla  niinkuin monen monta kertaa aikaisemminkin. Tuo mainio paikka ei menetä lumoaan ainakaan alle 10 vuotiaiden mielestä.
Emme pelänneet mörköjä emmekä muitakaan öttiäisiä. Nyt taas jaksaa kohdata tulevat kesän hyttysetkin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Odotus


Mitäs siellä katossa roikkuukaan ?

Paljon paljon munia ja käsittämätön lämpö. Hautuu, hautuu...saatamme olla todistamassa ennennäkemättömiä kuoriutumisia. Kuorien raoista putkahtelee esiin kiitollisuutta, rakkautta, intoa ja iloa.

Vain kevät voi saada tämän aikaan. Vain pitkät pyhät ovat tarpeeksi pitkiä, jotta ehdimme nähdä ja kuulla hiljaisimmatkin rasahdukset. Otetaan hetket vastaan ja annetaan kaiken tapahtua.
Kirkasta Pääsiäisen pehmeyttä sinulle.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Jälkitunnelmissa

Hurautimme palmusunnuntaina Turkuun ja keväinen päivä helli reissuamme. Oli mukava nähdä vilaus kilpapyöräilykisasta ja tunnelmat silakkamarkkinoilta. Tuntuu vaan, että nuo tapahtumat ovat aina vaan tappiin asti sitä yhtä ja samaa myyntikojua ja tungosta. Joskus voisi keksiä jo jotain vaihtelua...niinpä, mitäköhän se olisi. Tuoksu oli kyllä ihana, kun tirisevät muikut ja lohet savusivat (onneksi oltiin juuri syöty ihanaa burgundin pataa, niin ei nälkä iskenyt).

Reissumme vuoksi ei tänä vuonna sitten virvottukaan, mikä näin äitinä oli ihan mukavakin asia, kun ei tarvinut vääntää 3x10 vitsaa yötämyöten. Erikoinen sunnuntai kaikenkaikkiaan, ja lopputulos oli myös se, että liityin puolueen jäseneksi. Enää ei väsytä niin paljoa :)
Kuvassa muksut muutaman vuoden takaa virpomishommissa:

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Minua väsyttää

Minua väsyttää.
Jos kaikki tahtovat hyvää, niin miksi sitten tapellaan ja kiistellään ja keskitytään ainaisesti vain ja ainoastaan toisten arvosteluun. Asioiden hoitaminen tuntuu jäävän sivuseikaksi.
Minua väsyttää.
Jos omien asioiden täytyy aina tulla ensimmäiseksi, miksei ymmärretä, että kaikki asiat ovat joillekin omia.
Minua väsyttää.
Mielestäni minulla on varaa ja velvollisuuskin laittaa laastari toisen ihmisen ammottavaan ruhjeeseen vaikka itsellänikin olisi hoitamaton haava polvessa.
Minua väsyttää.
Miksi täytyy vaatia kuohuviiniä juomaksi, kun toisilla on pula puhtaasta vedestä.
Minua väsyttää.
Miksi minusta tuntuu siltä, että pelko ja väsymys nostaa päätään.
Minua väsyttää.
Menen nukkumaan...mutta nukkuvien puolueeseen en tahdo kuulua.

Kuva kauniin kirjavasta peitosta raikkaissa tuulissa:  Eeva Hirsimaa

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Iso yllätys Kyöpelinvuorelta

Vau mikä ihana perjantai. Osallistuin Siipien Suojassa  blogin hauskaan yllätyspakettivaihtoon teemalla "salainen Kyöpelivuoren kirppisnoitaystävä". Tänään sain oman pakettini ja hyvänen aika sentään mikä muhkea pakkaus se on.
 Jo pelkkä laatikko oli iso kuin mikä:
Ja sormet jännityksestä täristen avaamaan:




Mitä kaikkea ihanaa sieltä paljastuikaan:
-Upea metallikori täynnä suklaisia pääsiäisherkkuja
-Hauskoja klipsi/nipsutipuja 4 kpl
-Luttavaa pyhiksi, kirja: Pirjo Tuominen , Mariaana Vantaan tytär , ihnaaaaaaa
-Hieno vanha harja-henkari yhdistelmä
-Käsin ommeltu kaunis kangaspussi
-Lehden muotoinen tuikkukynttiläalusta ja kolme tuoksuvaa tuikkua
-Lisää herkkuja Pääsiäispöytään: Jam It Kookos- ja mangohillopurkit
-Pussillinen m&m pähkinämunia, (jo puolet melkein syöty)
-Käsin marmoroitu kirjekuori, jossa marmoroitu kortti ja vielä askarreltu hieno Pääsiäiskortti:



Ja nämä:



-Hauskat posliiniset munasirottimet

Ja vielä tämä:



-Tilkkutyönä ommeltu pehmeä tyyny??? siis kukkuu, mikä tämä ihanuus on ???

Ja yhä vielä tämä:
-Aivan IHANAT retrot tarjottimenkannattimet, jotka takuulla pääsevät kunniapaikalle keittiöömme.

Olen aivan otettu. Iiiiiiiiso kiitos HERTALLE blogiin: Villa Hertta
Tällaiset jutut ovat ihanan piristäviä.
Iloista palmusunnuntaiviikonloppua ja jännittävää vaalisunnuntaita kaikille !

torstai 14. huhtikuuta 2011

Muuttuvaa maisemaa

Tämä kevät on kyllä ihmeiden aikaa. Kaikki muuttuu todella nopeasti, mielikin. Huoneestani näkyvä maisema on muutamassa päivässä muuttunut kovasti ja ja varmasti vaihtaa asuaan vielä monta kertaa lyhyen ajan sisällä.




Odotan sitä heiluvaa vihreää heinää tuohon pellolle, timotein aaltoilevaa liikettä. Naapurin hevoset käyvät sitä sitten syömässä. Hieman tuossa maalaismaisemassa häiritsee nuo lukemattomat sähkö- ym. johdot, joita on ilmatila pullollaan, ilmankin pärjäisi. Tuonne vastakkaiseen rinteeseen on alettu rakentaa uutta taloa, saas nähdä tuleeko se paljonkin näkyviin.
Mielialakin ailahtelee vaihtuvan maiseman tahtiin. Alkuviikosta kärsin migreenistä, mutta nyt on jo parempi. Samallalailla odottava on olo niinkuin tuolla kynnöspellolla, tekisi jo mieli uusia ja tuoreita ajatuksia.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Harvinaista herkkua telkusta

Tämä ohjelma Voimala herätti minussa suurta innostusta ;)
Uskoni johonkin hyvään vahvistui. On ihana huomata, että televisiosta tulee edes  joskus jotakin ajatuksella ja antaumuksella toimitettua asiaohjelmaa, ja vielä todella mielenkiintoista ja hyvää sellaista.
En nyt syvenny ohjelman sisältöön sen kummemmin, jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä, mutta suosittelen uhraamaan tuon yhden tunnin katselemiseen, jos ei sitä vielä ole tehnyt. Ohjelma on nähtävissä Areenalta vielä muutaman viikon. Ja saattaahan olla, että sisältö innottaa katsomaan jotakin enemmän ;)
Ohjelmassa olleista ihmisistä, kaikista, huokui sellaista seesteisyyttä ja rauhaa, joka tekee hyvää monella tasolla.
Harvinaista herkkua siis.

Tuo aikapankki-ajatus liikautti minussa vastakaikua myös. Heti piti tutkailla olisiko täälläpäin moista, no eipä tietenkään ollut. Jos olisi ollut, olisin varmasti samointein liittynyt. Jospa jollakin olisi intoa ja voimaa ja taitoa tuollaisen systeemin perustaa tännekin, minusta saisi varman jäsenen.
Ehkä tällä maapallolla on sittenkin toivonpilkahdus olemassa, ainakin tahdon uskoa niin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Tänään olen


Katsellut kun kärpäset tanssivat muurahaisten ja Korpisten kanssa.
Tuntenut tuulen taistoja.
Ladannut kahvit perkolaattoriin.
Kuunnellut entisten nuorten sävellahjaa.
Ajatellut menneitä.
Ihaillut tipujen leikkimistä.
Kärsinyt varvaskrampista.
Leikkinyt läpsytysleikkejä.
Kiertänyt kirpputoreilla.
Ollut ostamatta mitään.
Kuunnellut 11v. valitsemaa musaa Spotify:stä.
Seurannut kompostivessan remontointia.
Virkannut puron jos toisenkin.
Ollut vain.
Ja vain ollut.
Olen edelleen.
Onneksi.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Mukavaa kukkahattukeskiviikkoa !

Voitte vain kuvitella, että vihreä on jostain syystä yksi mun suosikeista.
Ihanaa kukkahattuilua meille keski-ikäisille kukkahattutädeille ja -sedille ja kaikille nuoremmille ja vanhemmillekin !
Tykkään kukista (ja mehiläisistä) ja hatuista ja suvaitsevaisuudesta.
Leskenlehdet eivät vielä kasva (ainakaan meillä) joten anopin neuloma hieno pipo saa ajaa virkansa tälläerää.
Lisätietoa

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Etukäteen

Joskus sitä vaan tietää asioita etukäteen. Sellaisiakin, joita ei olisi pitänyt tietää. Jatkuvasti minulle käy niin, että muutamaa sekunttia etukäteen tiedän kuka soittaa tai sanoo jotain, tai jos vaikka muksu tekee jonkun hassin, niin tiedän että niin tulee kohta käymään.
Ja monen monituista kertaa olen asioiden jo tapahduttua todennut, että noh, minähän näin tästä unta tai olin ajatellut asiaa jo kauan sitten. Mutta ennakoimaan en ryhdy. Asiat jäävät tietoisuuden asteelle ja sellaisina pysyköön. Olishan se nyt kauheata, jos pitäis ruveta tulkitsemaan tai määrittelemään ennakkoon juttuja...ennustamaan, no ei. Mutta on se kivaa, kun "tietää" asioita, niin ei tarvitse pähkäillä vaihtoehtojen kanssa. Useinmiten kyllä torppaan tämän "selvätietoisuuden" uinumaan, välillä se vaan väkisinkin aktivoituu.


Tietokoneeni yläpuolella roikkuu tämä vanha öljyvärimaalaus, joka on tehty v. 1945. Olemme saaneet sen anopilta. Taulu on hieno, kuka lie maalannut ja missä, en tiedä. Mutta tänätalvena, kun tämä meidän töllimme laajennus on valmis ja talon värikin vaihtunut, tajuan että kuvahan esittää meidän taloa. Se on todellakin meidän talo siipineen, piippuineen, piharakennuksineen ja teineen. Talomme on rakennettu 1949-1950. Ehkä tämä muinainen taiteilija tiesi jotakin etukäteen ;)

Nyt lähden ulos kävelemään tähän maisemaan, ja tuuletan hieman ylikierroksilla raksuttavia aivojani. Aurinkokin paistaa pitkästä aikaa. Herkkyyttä ilmassa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kalevalakorun arvonta suoritettu

Tattararaa...arvonta suoritettu. Virallisena lippulappuarpojana toimi tämän päivän nimipäiväsankarimme Peppi (8v.) Eli kaikkien arvontaan osallistuneiden nimet olivat paperilapuilla vanhassa emalikipossa hyrskyn myrskyn, josta tyttö nosti yhden arvan.
Lapussa luki Johanna ! ONNEA Johannalle, käyn vielä blogissasi kertomassa uutisen ja sitten voit lähettää yhteystietosi niin postitan korun sinulle.
Tuhannesti kiitoksia teille kaikille arvontaan osallistuneille. Tämä oli kiva juttu :) Arpalappuja oli kipossa 58 kpl !
Nyt sitten voinkin lopettaa tämän blogin pidon ja jättää teidät kaikki rauhaan. Kiitos ja näkemiin.


No kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä, edellinen lause oli aprillia ;) höpönassut, murut, rakkaat blogiystäväni, en minä teitä jätä...päinvastoin nautin suunnattomasti seurastanne ja olen onnellinen tästä mahdollisuudesta.
Tämä kuva on vastaus haasteeseen , jonka sain Säteitä & Häivähdyksiä blogin Anjalta. Ihan ei ollut neljäs albumi, eikä varmaan neljäs kuvakaan, joten omavalintainen kuva on tämä. Vuonna 1997 meillä oli vanha menopeli Volvo Duett, johon rakas mieheni ystävämme Saabmiehen kanssa vaihtoivat moottorin eräänä kesäisenä päivänä täällä maalla. Meno oli melkoisen urheaa ja pullistelut sen mukaisia, taisi se moottorin vaihto loppujenlopuksi kuitenkin onnistua. Kuva on rakas In Memoriam-kuva...enää ei ole Duettia eikä Saabmiestä (saatte itse arvata kumpi miehistä on kumpi:)

Tämä valokuvahaaste on hauska, tosin tuo neljä/neljä juttu ei ainakaan minuun vedonnut. Mutta haastankin nyt omamielisesti teidät kaikki julkaisemaan kuvan ajalta, jolloin ei vielä ollut dikkareita, ja kertomaan tarinan kuvasta. Mukana saisi mieluusti olla ihminen / ihmisiä (luvat pitää toki kysyä...juujuu, kyllä kysyin enkeliäijältäkin luvan tähän:)
Ottakaahan haaste vastaan !

Kosteansumuisenihanaa huhtikuista kevätviikonloppua !