tiistai 8. maaliskuuta 2011

Ilman rahaa


Naistenpäivän kunniaksi istuin rauhassa alas ja katselin tallennuksesta tämän dokkarin Ilman rahaa , joka tuli FST5 kanavalta eilen illalla. Oli todella mielenkiintoinen ohjelma naisesta, joka jo 13 vuotta sitten päätti alkaa elää ilman rahaa. Hän pärjää hienosti, sillä hänestä on tullut tunnettu ja saa luennoitsija- ja haastattelukutsuja ympäri Eurooppaa. Hänellä ei ole omaa asuntoa ja omaisuus kulkee kahdessa pienessä matkalaukussa. Ystävät ja sukulaiset ja toimeksiantajat majoittavat häntä aina pätkä kerrallaan, ruuat ja vaatteet hän saa lahjoituksina. Oman eläkkeensäkin hän lahjoittaa pois. Ihailtavaa erilaisuutta ja vallitsevan markkinapolitiikan kyseenalaistamista. Nainen oli olemukseltaan seesteinen ja ystävällinen ja arkakin. Esimerkiksi show-painotteisessa tv-ohjelmassa hän alkoi voida huonosti ja ahdistui. Mutta nautinnollista katsottavaa oli hänen juttelunsa kouluissa nuorison kanssa, jossa saikin kannatusta ja innostuneen vastaanoton.

Raha ja kuluttaminen ahdistaa minuakin. Olin käymässä Helsingissä ja keskustassa ihmettelin, mitä täällä voi tehdä, jos ei halua shoppailla tai tuhlata ravintoloihin. Tietysti kulttuurikohteet kutsuivat, mutta rahaa nekin pyytävät. Istuin pitkän tovin Lasipalatsin kahvilassa itsekseni, ja tuijottelin ohi virtaavia ihmisiä., ja lähdin viimein takaisin kotiin, rauhaan ja hiljaisuuteen.

Jos vain pystyisin en haluaisi tienata enkä kuluttaa enkä omistaa rahaa ollenkaan.
Totaalikeltäytyminen on tietysti mahdotonta, mutta paljon voi karsia ja vähentää. Elellä pienemmällä liekillä, joka loistaa kirkkaiten :)
Tietysti nyt on helppo kritisoida; ”hyvähän tuon on, kun on mies, joka elättää, ja omaisuuttakin taitaa olla, tuollalailla leikkiä vapaaehtoista köyhäilyä, kun toiset joutuvat siihen pakon sanelemana ilman tahtoaan.” Mutta kyse ei olekaan vastakkainasettelusta, vaan periaatteista, siitä miten maailmanmenoa hahmottaa. Nälkärajalla elävien tulisi saada enemmän ja yltäkylläisyydessä olevien lopettaa hamstraaminen ja tasapainottaa talouden vaakoja. Se ei ole keneltäkään pois, jos minä haluan elää yksinkertaisemmin, päinvastoin. Ymmärrän kyllä markkinoiden ja talouden perustuvan kulutukseen, mutta eikö vähempikin riittäisi. Paikkani työmarkkinoillakin on vapaana halukkaalle työttömälle ;)
Jokainen tasapainottakoon oman sydämensä rauhan ja onnellisuuden punnuksilla.
Hyvää naistenpäivää kaikille !



15 kommenttia:

  1. Aina yhtä mukava lukea pohdiskelujasi,tämäkin pisti miettimään omia kulutustottumuksia ja "tarpeellisuuksia"...
    Ihanaista naistenpäivää!

    VastaaPoista
  2. Vähempi on aina parempi. Mukavaa naistenpäivää sinullekin!

    Sari Puumulista

    VastaaPoista
  3. Kiitos samoin Kirsi ja Puumuli !
    Ja tervetuloa kaikki uudet lukijat !

    VastaaPoista
  4. Voi... ihan humauksena tuntuu kaipaus sellaiseen pelkistykseen, että voisi elää kokonaan ilman rahaa.

    Seuraava ja lähempänä omaa arkea on tietysti se vaihtoehto mitä sinäkin pohdit, että miten voisi elää paljon vähemmällä rahalla.

    Kritiikkiä ja kateutta riittää aina, kun joku onnistuu tekemään jonkin muutoksen tai ratkaisun. Se kun aina kolkuttaa sitä ovea että entä jos minunkin kannattaisi ja olisi mahdollista vähän miettiä...

    VastaaPoista
  5. Tosiaan, sama aihe täälläkin :) Toivottavasti ette nyt Liisan kanssa kuvittele, että minun vähän kriittisessäkin kirjoituksessani on kysymys kateudesta. Kovasti kyllä haluaisin elää mahdollisimman riippumattomana rahasta ja tienaamisesta (ja itse asiassa elänkin) mutta en sentään koditonna.

    Ai hitsi, nyt keksinkin jo seuraavan blogikirjoitukseni aiheen...

    VastaaPoista
  6. Liisa: humahduksen kaltaisesti on aina hyväksi, että edes pohtii joskus, siinämielessä dokumentti oli hyvä herättelijä.
    Ja kritiikki on yleensä hedelmällisen virtauksen kantava voima, ja virta vie eteenpäin.

    Lumikko: Ei noita mielenkiintoisia dokkareita niin hirmu usein tule, että ajatuksenjuoksut väkisinkin yhtyy. Hyvä niin, ilmoille tulee enemmän aiheeseen liittyvää energiaa, joka taas edesauttaa uuden syntyä, kuten taisit huomatakin.
    (kuumeisesti miettii seuravaa aihettasi, mikäköhän ;)))

    VastaaPoista
  7. Harmi, jäi se ohjelma näkemättä, mutta ehkä se löytyy areenalta.

    Vinkkinä: Dallailin tänään Hgin keskustassa, kun oli niin ihana ilmakin. Kävin rautatieasemaa vastapäätä olevassa kulttuurikeskus Caisassa katsomassa perulaisen Maximo Lauran värikylläisiä kuvakudoksia. Upeita! Oli siellä pari muutakin näyttelyä, eikä ketään muita katsomassa, harmi kun hyvät tilat niin tyhjinä ihailijoista. Ilmaista huvia.

    10-kirjastoon (postitalossa toisella puolella rautatieasemaa) oli tullut varaamani kirja, samalla istuskelin siellä ja luin pari lehteä. Mukaani otin Six degrees (hyvää englannin kielen kertausta ja asiaakin) ja Voima-lehden. Koko reissu ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  8. Koottuja vinkkejä Facebookista, joita sain tähän aiheeseen :)

    - Muuten, stadissa on paljon kivoja rauhoittumispaikk...oja, joissa pääsee irti ympärillä pyörivästä härdellistä täysin ilmaiseksi! Varsinkin kun olet laillani vanhaa arvostava ihminen, saattaisit saada mukavia viboja Helsingin Kaupunginmuseon lukuisista kohteista (ilmaisia!), tsekkaapa jos ei ole tuttuja ennestään. Käytiin mm. Ruiskumestarin talossa joulunalusaikaan lumipyryn sekoittamassa kaupungissa, siellä mieli lepäsi ja kiire unohtui! Ja hkl:n lipun hinta on pieni pääsymaksu mm. Suomenlinnaan, joka on parasta Helsinkiä... :o)

    - Kaupunginmuseo Sofiankadulla on hyvä huonon sään kohde! Ja jos jää kierros kesken, voi jatkaa toisella kertaa, kun ei mene rahat hukkaan

    -Kaupungintalolla saa lukea lämpimässä päivänlehdet ja siellä on ilmanen netti ja vessa..

    VastaaPoista
  9. Kiitos Anonyymi ja Facekaverini vinkeistä ! Tulevat tarpeeseen, kun seuraavan kerran "eksyilen" entisessä kotokaupungissani.

    VastaaPoista
  10. Kiva että löysit blogiini, niín minäkin löysin tänne! Tuo ohjelma on näköjään herättänyt paljon ajatuksia. En nähnyt sitä, mutta en usko, että itse pystyisin elämään niin kuin hän; olemaan ilman rahaa tai omaa kotia. Minusta ei olisi elämään kiertolaiselämää tai olemaan aina jonkun muun nurkissa. Ja kun ei joku toinen elätä, itsellä on oltava rahaa ts. käytävä töissä ;-) Mutta kieltämättä tämä nykyinen joka tuutista kaikuva "Kuluta, kuluta, osta, osta!" ei kiinnosta enää. Ei ainakaan saa ostelemaan kaikenlaista harkitsemattomasti ja muutenkin yritän vähentää tavaramäärääni. En silti usko, että pystyisin olemaan esim. vuotta ostamatta mitään niin kuin jotkut ovat tehneet.

    Aika harvoin tulee nykyään käydyksi Helsingissä, etenkään kaupoissa. Tykkään myös noista museoista ja myös taidenäyttelyistä, niissä mieli virkistyy ;-)

    VastaaPoista
  11. Kuukki : Kiitos kommentoinnista. Mukavaa, että löysit tänne , tervetuloa toistekin !

    VastaaPoista
  12. Minulla on tuo dokumentti tallennettuna, en ole vielä katsonut. Kodista (omasta tilasta) en luopuisi enkä kirjoista, mutta syrjään olen minäkin hypännyt maksimaalisesta palkkatyönteosta. Hyvin vähällä ihminen ja lapsiperhekin lopulta pärjää, kuten on huomattu, paljon ilmaista hyvää saa vastineeksi. Tykkään myös siitä, ettei mitään (materiaa) pidä itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
  13. Katja, joko katsoit ?
    ja todellakin , myös lapsiperhe pärjää ilman kulutushuumaa vallan hyvin. Ruoka on ainut "suursyömäri" :)

    VastaaPoista
  14. Taidan jättää katsomatta. Harmittaa, jos eivät edes yritä. Kyllä vain, hyvin pienellä pärjää. Totta, ruokaa kuluu meilläkin. Olen ottanut käyttöön Penninvenyttäjän keittokirjan. Hyviä ja lisäaineettomia perusruokia.

    VastaaPoista
  15. Jokainen tavallaan. Ole huoleti, ei todella ole keneltäkään pois. Ystäväni aina sanoo, että ihmisellä täytyy olla riittävä määrä niitä ihmisiä, jotka toivovat hänelle hyvää jotta kestää ne ihmiset jotka ei sitä hänelle toivo.

    VastaaPoista