maanantai 22. marraskuuta 2010

Keräilysairaus


Muistan kun lapsena keräilin männynrungoista sellaisia kauniinmuotoisia kaarnanpaloja, ja liimailin niitä ruutuvihkoon. Huvinsa kullakin.Välillä oikein ihmettelee, että miksi ihmiselle on täytynyt syntyä keräilyvietti. Tietysti se juontaa juurensa ammoisista ajoista, mutta välttämätönhän tallainen hamstraamien ei todellakaan ole. Varsinkin, kun kaman määrää pitäisi ennenkaikea vähentää... hmmm. Mutta kun (sitten ne kootut selitykset) sitä vaan saa jonkinlaista nautintoa, kun kartuttaa jotakin kokoelmaa, on se sitten postimerkkejä tai kauniita esineitä tai kasveja tai jotakin muuta. Mukava harrastus se on myös bongailla puuttuvia kohteita ja saada löytämisen iloa. Postimerkit nyt eivät vie paljoa tilaa, mutta mihinkäs tunget nämä kaikki isommat tilpehöörit. Minullakin on jos jotakin tullut keräiltyä, eikä läheskään kaikki "hienot" kokoelmat mahdu esille. Onneksi joskus on myös käynyt niin, että on kyllästynyt joihinkin ja sitten vaan tavarat kiertoon.
Tällähetkellä olen aivan umpirakastunut kaikkeen 50- ja 60-luvun esineistöön. Uudessa olohuoneessamme sainkin toteuttaa surutta mieltymyksiäni.
Aulaamme olen ripustanut kokoelmani 60-luvun juuttikankaalle tehdyistä painokuvista. Tässä niistä osa :

Noihin oikeanpuoleisiin ihmishahmokuviin liittyy myös ihana tarina ;) Kerron sen myöhemmin.
Onko sinulla jokin keräilyhimo ?

10 kommenttia:

  1. Kaiken romppeen keräilyhimo on laantunut, kun olen päässyt seulomaan lyhyen ajan sisällä niin isäni, isäni siskon kuin anopinkin jäämistöä. Viimeksi mainittu on vielä menossa. Hmmm..., pitäisiköhän karauttaa valkoidun lastin Wihtorin suuntaan? :o)
    No juu, hihii, keräilenhän minäkin jotain, jopa melko harvinaista ja varmasti ainutkertaista: meditaatiokokemuksia! ;o)))
    Antoisia aikoja Wihtorille emäntineen!
    Lämpöisin rutistuksin,
    heli

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja lämpöiset rutistukset takaisin ;)
    Nuo aineettomat keräilyaiheet onkin tosi käteviä kyllä, ei tule säilytysongelmia.
    Tervetuloa Heli käymään ! Tavaroiden kera tai ilman.

    VastaaPoista
  3. Minä kerään vanhoja mustavalkovalokuvia taloista. Aika heikosti niitä on löytynyt. Vilkutuksia juuri uuteen osoitteeseen muuttaneelta. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos vilkutuksista, niiden myötä löysin kylään :)
    Vanhat valokuvat onkin aivan ihania. Itselläni on niitäkin pilvin pimein, mutta eipä taida juuri taloja...(täytyypä tutkia varastoja)...lähinnä näitä pönäköitä poseerauskuvia. Varsinkin lapsikuvat tönköissä vaatteissan ovat vailla vertaa. Vanhoissa henkilökuvissa toisia häiritsee, että ko. ihmiset ovat tuntemattomia ja kuolleita, jokin tökkii, mutta minusta ne vaan on kiehtovia ja arvoituksellisia.

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Sinulla on kaunis ja elämänmakuinen blogi, löysin sen sattumalta tänään!! Oli aivan pakko kommentoida tätä keräilyasiaa ja paljastaa härhöilyni kohde: Karhulan ja Riihimäen vanhat lasipurkit!! Niitä tulee vastaan kirppareilla tasaisen tappavaan tahtiin. Erityistä iloa tuottaa kannellisen (ja vieläpä hyväkuntoisen sellaisen!) lasipurkin löytäminen kohtuuhintaan! Rakastan lasitölkkien käsittämättömän kaunista muotoilua. Purnukoisa säilyy ryynit, jauhot ja pesupulverit, enkä tiedä kauniimpaa kynttilälyhtyä kuin suuri lasitölkki!

    Hulluutensa kullakin!

    Iloista (vai pitäisikö toivottaa perinteisesti hyvää...?) kevättä, blogi tallentui suosikkeihini!

    -Maiju-

    VastaaPoista
  6. Onpahan hieno rivi Tomulan purnukoita! Niissä on muutama, mitä itseltäni puuttuu vielä. Isompia on myös jonkun verran.
    Keräily on intohimo, kohde vaan pitäisi heti älytä valitsemaan niin, että ne pystyisi kohtuudella säilyttämään. Itse keräilen hevosia, lintuja, nekkoja, rubiinilasia, luulasia. Nalleliutakin on melkomoinen. Olenkin vähitellen aikonut muuttaa keräilyintoni kokemusten keräämiseen, nehän viimekädessä saan sitten joskus mukanani viedä! Mutta kun kirpparilla kiertäminen on niiiiiiin kivaa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Maiju ja Anja, kiva jakaa keräilykokemuksia !

    VastaaPoista
  8. Minä taidan olla pikemminkin hamstraaja kuin keräilijä:/ Se erohan on siinä, että hamstraus on tavaran haalimista ja sotkua, keräilijä laittaa tavaransa siististi esille ja talteen.

    Pomona-kokoelmasi on VAIKUTTAVA! Voi että! Mulla on vain kaksi (iso mustikka ja pieni punaviinimarja). Myös juuttitaulusi ovat tosi hienoja!

    Oliko niin että majailet Vihdissä? Jostain sain sellaisen käsityksen. Olen itse Ojakkalasta kotoisin alunperin:)

    VastaaPoista
  9. Leena: juups Vihdissä ollaan, tarkemmin Olkkalassa (ei mikään salaisuus, sillä puotianikin mainostan, ja se on täällä kotona;)
    Et sitten vissiin enää asustele täälläpäin ?
    T: Leena ;)

    VastaaPoista
  10. En. vanhempanikin muuttivat sieltä 2005 pois ja enää ei ole sinne muita siteitä sitten kuin muistot:)

    VastaaPoista