perjantai 16. marraskuuta 2012

Varpaat kohti valoa

Missä lumi, missä talvi, missä valo ? No, ei kaikkea voi aina vaatia. Kaiketi se Joulukin tulee vaikkei talvea olisikaan. Ja tuleehan se, ennemmin kuin taas ehtii reagoida...ja sitten hups , se on jo ohi. Mutta nyt tuntuu ihmeellisen pysähtyneelle taas kaikki. Mikä onkaan pimeyden syvin olemus ja oikeutus...se, että valon jälleen saapuessa, valo tietää olevansa rakastettu ja odotettu, toivottu ja kaivattu, ja jaksaa uupumatta meitä lohduttaa. Pimeydelle kymmenen pistettä, olet tehtäväsi arvoinen.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Rottaisa tervehdys pitkästä aikaa

Huhuuu...kaivan tämän blogini nyt piiiitkästä aikaa pölyn alta tuulettumaan. Hupsisheijaa, kun aika vierähtääkin nopeaan. Ja isosti anteeksi pyydän tätä hiljaiseloani. Yritän postata useammin :)
Kesä meni, syksy tuli ja sen myötä ihana arki. Ja kuten kuvista huomaatte, meidän perheemme on jälleen kasvattanut kokoaan. Meille muutti syksyn alussa kolme (3) kesyrottaa, jotka ovat vallan ihastuttavia otuksia.



Elämä niittykalliolla sujuu siis leppoisasti ja rottamaisen ketterästi. Luonnon hiirtenkin nakertelu kuuluu taas seinien välistä...talvi tekee tuloaan. Nyt kutsuu vaalitoimikunnan kokous, ehdokkaaksi en sentään ryhtynyt, vaikka pyydettiinkin :)
Voikaa hyvin rakkaat lukijani !

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mistä on kesän hetket tehty...

Kesä, ihan parhautta nyt !
Mistä on pienet hetket tehty...mistä on kesän muistot laadittu : mm.
rauhallisista aamiaisista,
pienistä linnunpoikasista,
saunan savuista,
kipsatuista jaloista,
kukkien tuoksuista,
lasten juoksuista,
kirpputoreista,
mustikkakoreista






lauantai 2. kesäkuuta 2012

Herkkää herkkää

On tämä aina yhtä herkkää...suvivirsi ja todistukset. Eihän näitä kyennyt silmät kuivina katselemaan, kun ekaluokkalaiset antoivat ruusut kutosluokkalaisille, varsinkin kun omat muksut oli molemmissa ryhmissä.
Yllä kuvassa ekaluokkalaisen ompelutaitojen näyte, voi suloisuus :) Luulenpa, että tästä alkaa oikein mukava ja aurinkoinen kesä, varsinkin kun se aloitettiin märillä varpailla.
Myös juhlia on meillä piisannut 8v. ja 10 v. synttärit. 8v:n juhlissa riitti vauhtia ylenpalttisen paljon, ja 10v. piti railakkaat kepparisynttärit...ja nyt ei ole kyse keskioluesta vaan keppihevosista :)
Esteratsastusta voi harrastaa, vaikka olisikin allerginen oikeille hevosille.
Mukava päästä kuokan varteen ja maanmuokkauspuuhiin (parempi myöhään kuin ei ollenkaan). Orvokit toki jo on terassilla.
Ihanaa kesäkuun alkua !

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Diginatiivien tekosia


Kävimme loppuviikosta Tukholman risteilyllä ja mieheni oli keksinyt oivan idean, millä paikata lastemme poissaolopäivät koulusta (2 kpl) . Hän oli päättänyt teettää heillä digitarinat reissusta. Jahas, mietin, että mitäköhän tästäkin nyt taas tulee, itkua ja hammastenkiristystä. Mutta ei, tulikin ihanaa ja järkevää jälkeä. Lapset olivat enemmän kuin innoissaan ja lopputulokset (ainakin minusta) jotain todella hienoa :) Nyt ei voi muuta kuin olla nöyrän ylpeä omasta jälkikasvustaan.
Valmiit tarinat voi katsella ja prosessista muutenkin lukea  ukkoarmaani blogista :
 Little Less, Little Better 

Toiset vanhemmat ovat ylpeitä jälkikasvunsa jääkiekkon/jalkapallon pelaamisesta, pianon/harmonikan soittamisesta jne. ja syystäkin, mutta minä olen aidosti ylpeä omista hömelöistä pienistä digiosaajistani :)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Keittiön retrot verhot

Nyt tuppaa sisustuskuvaa tännekin :) Olen nimittäin niin ylpeä ja onnellinen näistä uusista keittiön retroverhoista, jotka sain vihdoin silitettyä ja ripustettua. Tuvassa ei yli vuoteen ollutkaan verhoja remontin jäkeen (vaihdettiin ikkunat) ja nyt on, jee. Ja mikä parasta verhot on vanhat ja nettikirppikseltä ostetut. Myös toiseen ikkunaan löytyi hauskat vanhat kahvikuppiverhot samaisesta paikasta. Olen vähän hurahtanut retroihin oransseihin kukkasiin, huoh. Facen kirppikset ja huutokaupat on vaarallisia !

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Vihdoin lämpöä

Vihdoinkin hieman valoa ja lämpöä, niin ulkona kuin sisälläkin. Olen opetellut uusia juttuja, ja huomannut, että maltilla ja pienin askelin oppiikin jotain. Olen kohdannut ystävällisyyttä yllättävistä paikoista, saanut uusia ajatuksia ja iloinnut hiljaisista ja yksinkertaisista asioista. Opin myös huomaamaan, että itseltä ei kannata vaatia liikoja, että on hyväksyttävä ne rajotteet, jotka todeksi ovat tulleet.

 Myös keväällä voi polttaa kynttilöitä ja kerätä hetkeksi kaikki kukkaihanuudet samalle pöydälle, ja vain tuijottaa tovin, nauttia näistä ennenkuin kesän oikeat kukat ilmestyvät. Mieli on odottava, vaikken tiedäkään mitä odotan.