Jos kaikki tahtovat hyvää, niin miksi sitten tapellaan ja kiistellään ja keskitytään ainaisesti vain ja ainoastaan toisten arvosteluun. Asioiden hoitaminen tuntuu jäävän sivuseikaksi.
Minua väsyttää.
Jos omien asioiden täytyy aina tulla ensimmäiseksi, miksei ymmärretä, että kaikki asiat ovat joillekin omia.
Minua väsyttää.
Mielestäni minulla on varaa ja velvollisuuskin laittaa laastari toisen ihmisen ammottavaan ruhjeeseen vaikka itsellänikin olisi hoitamaton haava polvessa.
Minua väsyttää.
Miksi täytyy vaatia kuohuviiniä juomaksi, kun toisilla on pula puhtaasta vedestä.
Minua väsyttää.
Miksi minusta tuntuu siltä, että pelko ja väsymys nostaa päätään.
Minua väsyttää.
Menen nukkumaan...mutta nukkuvien puolueeseen en tahdo kuulua.
Kuva kauniin kirjavasta peitosta raikkaissa tuulissa: Eeva Hirsimaa
Minuakin väsyttää, on väsyttänyt jo kauan. Silti, asiat usein kärjistyvät ennen kuin ne muuttuvat. Ihmiset tekevät jatkuvasti paljon valintoja, meistä jokainen, joista puuttuu rakkautta. Jos emme ole kulkeneet toisen kengissä, emme voi tietää, millaista hänellä on, mikä sai hänet valitsemaan niin kuin valitsi. Voimme silti omalla elämällämme, omilla asenteillamme, omilla teoillamme olla mallina toisenlaisesta mahdollisuudesta. Se mitä nyt on, niin se on. Vastustaminen vain lisää sen voimaa. Mutta miten suunnata, lähtien siitä mitä nyt on, rakastavaan rakentavaan suuntaan?
VastaaPoistaMinuakin tämä kaikki väsyttää. Olen myös ollut monta viikkoa flunssassa sekin ottaa veronsa. Vaikka ihmisten kemiat ei aina niin kohdalleen osuisikaan aina kannattaa yrittää olla toisille ystävällinen. Joskus se palkitaan. Joskus kun asiat riitelee siihen voi itse luisua mukaan. Me ihmiset taidamme olla vaan välillä niin heikkoja, monimutksisia olentoja ettei asiat vaa mene niin kun haluaisi.
VastaaPoistaTäälläkin väsyttää, kaikki, ihan kaikki. En edes paljon jaksa ajatella, kun vain väsyttää, eikä siihen edes nukkuminen auta. Joskus saa hyvän unen, välillä sitten ei. Mutta kevät on tullut ja toivon sen tuovan virkeyttä.
VastaaPoistaKannataako koko maailman murheita kannatella harteillaan, voimatta niitä kaikkia pois pyyhkäistä.
VastaaPoistaAjatuksenvoimasta ei maailman surut muutu, omasi vain lisääntyy.