sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Välähdyksiä


Kultaisia hippuja tässä ihmisen elossa on ne hetket, kun välähdyksenomaisesti kokee tai aistii jotain tavallisuudesta poikkeavaa olotilaa.
Ne ovat nopeita, joskus tuskin muutamaa sekuntia pidempiä ohikiitäviä onnentunteita mitä kummallisemmissa tilanteissa. Joskus saattavat kestää pidempään useamman tunninkin.
Tänään tapahtui yksi sellainen.
Hiipivä flunssa tekee tuloaan ja taittaa terävimmän voiman. Huh en jaksa tänään tiskata, laittaa pyykkejä, ulkoilla tahi muutakaan kovin mainittavaa. Päätin painua fleecepeiton alle lukemaan kirjaa ja vain sivukorvalla aistin muksujen melskeen toisaalla. Annoin itselleni luvan olla tavoitettavissa, mutta poissaolevana. Silloin se iski : hymy nousi silmiin ja ilo korviin, oli kuin olisin leijunut jossain rakkauden ja onnellisuuden aallossa hetken. Olo keveni ja tuntui, että kaikki on niinkuin pitääkin. Perheestä kenenkään ei tarvitse huomenna nousta aamulla kouluun eikä töihin. Kaikki tuntui turvallisen pehmeältä. Sitten päätin nousta keittämään kahvia, ja tuntui jälleen tavallisen normaalin hyvältä, ei enää pehmeältä.

Useinhan näitä ihania tunteita tulee lasten kanssa, heidän jutuistaan, leikeistään ja viisauksistaan,
tai luonnossa, kun sulautuu ykseyteen. (Heh, tunnustan halivani puita joskus).
Mutta sitten on myös erityisiä oudompiakin juttuja. Ihan kaikista en tohdi edes kertoa, mutta seuraavan haluan jakaa.

Oli vuosi 1998 ja mieheni kanssa oltiin jo reilu vuosi asuttu täällä korvessa omassa töllissämme kahdestaan. Meillä oli läheinen hyvä ystävä, joka jakoi sinkkuna meidän arkea hyvin kiinteästi. Hän osallistui talomme remppaan ja asusteli meillä usein pidempiäkin jaksoja. Sitten tuli isku : hän , mies 36 vuotias, kuoli yllättäen firmansa pikkujoulubileissä yökerhon tanssilattialle. Tietenkin suru ja kaipaus olivat suuria, mutta tuon kuolinpäivän iltana minut valtasi myös ihmeellinen tunne, joka kesti useita tunteja. Minulle tuli epätodellisen syvä puhtauden olo. Tunsin itseni sisältä ja ulkoa äärimmäisen puhtaaksi siis fyysisesti puhtaaksi !? Tunsin myös iloa ja surua yhtäaikaa. Oloa on vaikea kuvailla, mutta samanlaista en ole kokenut ennen enkä jälkeen. Enkä sitä osaa paremmin selittää, saatikka kertoa mitä se tarkoitti. Selitykseksi voisi tarjoilla enkeleiden läsnäoloa tai shokkia tai mielenvikaisuutta, mutta tuo on jokatapauksessa kokemus, josta olen kiitollinen. Yläreunan kuva: Eeva Hirsimaa
 ***
Vielä runo, jonka kirjoitin 2008

Elämme kehällä,
sydämen seinämässä,
helminä hyvyyden sylissä.

Hetki ympärillämme
on tulevaisuuden muistona
unelmia arvokkaampi.

12 kommenttia:

  1. Kiitos Wihtori, jostain syystä tämä kirjoituksesi kosketti nyt kovasti. Nuo onnenhetket, luulen että olen kirjoittanut jostain samantapaisesta tässä talvella. Mutta puhtauden hetki? Olet varmasti kokenut jotain aika ainutlaatuista.

    VastaaPoista
  2. Liisa: ihanaa, jos kosketti ! Kultahipuiksi ja erittäin tärkeiksi jutuiksi nämä luokittelenkin, ja jotenkin se vain tuntui, että oli pakko kirjoittaa tuo vanha kokemus esiin...enkä ainakaan vielä ole kuullut keneltäkään toiselta vastaavaa tunnetta. Ihmettelen sitä edelleen nöyränä.

    VastaaPoista
  3. TERVETULOA kaikki uudet lukijat, olette tärkeitä !
    (vaikka Tolle varoitteleekin asiasta:)

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen se on joskus minutkin vallannut. Kieltämättä se on vaikea selittää, mutta mielenvikaisuutta se nyt ainakaan ei ole sen tiedän. Voisi ajatella sen ennemmin kuuluvan jotenkin ajatukseen enkelten läsnäolosta. Niin se ainakin mulla on ollut. Nämä tunteet ovat ainutlaatuisia...

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista! Samaa olen minäkin miettinyt noista pienen pienistä hetkistä... Tuo kertomasi pidempi kokemus on varmasti erikoinen.

    VastaaPoista
  6. No ei kyllä voi olla totta, että se kommenttini samantein katosi! Niin teki!

    ....No, kerkisin sinne kirjoittaa, että ne hetket ovat just sitä mitä kirjoituksessakin sitten koit. Ne hetket ovat täynnä rakkautta elämää ja valoa kohtaan ja silloin ei millään muotoa voi olla kuolemaa. Ne hetket tulevat yhtäkkiä ja kestävät joskus tosi pienen ajan, mutta totta ne on.
    Silloin vaan aika pysähtyy ja näkee sielun silmin selkeästi kaiken vaikkei sille ole sanoja eikä edes selkeitä kuvia. Se tunne vain on sitten sydämessä.
    Ja siihen voi luottaa. Se on rakkautta, äärimmäisen suurta valoa ja rakkautta joka kattaa kaiken ja kaikki.
    Tosi vaikea yrittää selittää sitä, mutta kyllä niitä hetkiä kaikki kokee. Joskus vain sekuntin ajan.
    Ja opetella sitä voi ja oppia lisää. Se kysyy luottamusta elämään.
    Ja hirveen paljon rohkeutta välillä, että uskaltaa lennellä :)
    Terveisin toinen oppilas :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos Johanna ihanista sanoistasi ja tervetuloa wihtorin valintoihin !
    Juu ei se kommenttisi kadonnut, mutta tarkistuksen kautta menevät. Pyrin kyllä tiirailemaan mahd. usein, sori kun ehdit säikähtää.
    Ihana tuo sun lause, että "silloin ei millään muotoa voi olla kuolemaa" . Jotenkin itsekin sen koin suurena lohdutuksena itselleni silloin, ja todellakin rakkautena. Jatketaan oppimista luottavaisin mielin.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi ja Anja : Ihanaa huomata, että muutkin kokee näitä...en olekaan ihan heihei ;)
    Harvemmin vain ihmiset puhuvat näistä ainutlaatuisista ja erikoisista tuntemuksista. Miksiköhän ?

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikesta mitä kirjoitit <3. Olisipa mielenkiintoista tavata ja keskustella vuosien jälkeen. Niin paljon on tapahtunut sitten viime näkemän. Mutta vielä me tavataan. Uskon niin. Ihana lukea tätä sinun blogiakin. Kiva kun jaksat kirjoittaa.Halaus sinulle Oulusta Tessalta.

    VastaaPoista
  10. Iso ja pehmeä halaus sinullekin Tessa ! Hetkinen mietin öö onko siitä 20 vuotta ;) ja kyllä, paljon on tapahtunut, mutta jotkut asiat eivät unohdu, ne tärkeimmät. Kiitos, minäkin uskon, että nähdään vielä.

    VastaaPoista
  11. Hieman jälkijunainen kommentti, mutta kun vasta löysin blogisi...

    Kiitos kokemustesi jakamisesta. Mullekin tulee välillä näitä välähdyksiä, jolloin (kuten Johanna kirjoitti) aika tuntuu todella pysähtyvän ja asiat kokee eri tavalla kuin normaalisti, jotenkin suoraan ja selkeästi. Rakastan näitä hetkiä.

    Runosi oli kaunis: "helminä hyvyyden sylissä".

    VastaaPoista
  12. Kiitos Ari ja lämmin tervetulotoivotus !
    Oivaltavaa se, että kokee ajan pysähtyvän ja että olo on selkeä. Eihän aikaa edes ole ja välillä huntu katoaa ja kaikki kirkastuu. Ei voikaan muuta, kun vain rakastaa näitä tuokioita osana elämää...ja luottaa.
    ;)

    VastaaPoista