Ristiriitaa ja kukkia

Lumikon postauksessa on jälleen hyvä keskustelu tästä blogimaailman vuorovaikutteisuudesta. Oma ihana  lukijakuntani on sen verran pieni määrältään, että kovin aktiivista keskustelua ei täällä synny, enkä aiheillani siihen aina pyrikään. Mutta ihanaa, kun jaksatte lukea ja täälläkin piipahdella !
Itsestäni on antoisaa päästä kommentoimaan toisten ilmoille heittämiä ajatuksia, joten arvostan näitä Lumikon kaltaisia blogien ylläpitäjiä. Varsinkin, kun aiheet ovat sellaisia oikeita ja elämänläheisiä ja syvällisiäkin. Aina ei jaksa lukea sisutushehkutuksia ja tavara/ympäristöpainotteisia juttuja. Toki niistäkin tykkään. Mutta ah, kun pääsee pohtimaan ihmismielen kiemuroita ja kaikkea muuta hieman "henkevämpää" ;) Ehkä se on tämä ikä.

Itselläni onkin hieman ristiriitaa tämän oman ikkunani kanssa. Mitä haluan sanoa, onko minulla jokin linjaus, teema. Haluanko keskittyä johonkin ja painottaa vaikkapa kierrätystä, leppoistamista, Wihtorin (puotini) tavaroita ... vai mitä ???
Tässä samalla kun kirjoitan ajatukseni selkiytyvät. Olen loikkivana kauriina sukkuloiva luonne. Teen vähän sitä ja tätä, ja vähän kaikkea yhtaikaa, ja välillä en mitään. Ja haluankin, että minulla on oikeus pomppia teemasta toiseen. Välillä hehkutan wanhoja ihanuuksia tai kierrätystä, ja välillä puran tuntojani tästä elämästä ja perheestä ja itsestäni. Eli kirjavaa kaikki tyyni : olen ihminen, yrittäjä, äiti, vaimo ihmettelijä, keski-ikäinen akka, ja minulla on omat omituisuuteni ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen yksi ja sama. Elämä on kokonaisuus, ei riisuttu rajattu profiili.   Koittakaa kestää. Eli ei mitään linjaa eikä tolkkua tässä.

Ja nyt on kukkien vuoro. Kukat ovat näiden törkeiden pakkasten myötä niin ihania tuijotella sisällä ollessa. Ne on lähellä ja kauniita, ne ei valita ja niillekin voi jutella, ja jos oikein ollaan tarkkaavaisia, ne myös vastaa ;)

Tämän kuvan on ottanut hyvä ystäväni Eeva Hirsimaa.