Tahon tahon

Tuhannesti kiitoksia kaikille blogini lukijoille kuluneesta vuodesta, joka on ollut täynnä ihmeellisyyttä ja upeita keskusteluja. Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012  ! Nähdään jatkossakin.

Seuraavan (mieheni viimeyönä tekemän) Joulutervehdyksen myötä sanon tahdon ;)
 Vilkutuksia Vihdistä

Kierrätyslahjat ja aineettomat lahjat

Olen tuumaillut tätä joulunajan kulutusta. Kuulemma kaupalla menee hieman heikohkosti, emme ole törsänneet kulutushyodykkeisiin ja -turhakkeisiin tarpeeksi hölläkätisesti. Nämä limsakoneet, friteerauskeittimet, jäätelökoneet, grilliparilat, hattarakoneet ! pörrösukat, vihaiset linnut ja muut tuikitarpeelliset vempaimet uhkaavat jäädä kauppojen hyllyille, mutta eiköhän tämä viimeinen viikko hysteriassaan hilaa lukuja ylöspäin, valitettavasti. Rajansa kaikella kulutuksellakin tulisi olla, eikä aina vaatia suurempia numeroita ja isompia uhrauksia meiltä kuluttajilta.
Koululaisten äitinä tämä hullutus vasta hyppääkin silmille. Joulupukille on kirjoitettu monta sivullista tekstiä ja toiveita, jotka vilisevät pelkkiä englanninkielisiä sanoja. Minusta tuntuu, että Pukki ei ymmärrä kovinkaan hyvin englantia ;) , mutta tunteet tulevat tässäkin peliin pakkaa sotkemaan, ei helppoa.
Jos minulta kysytään, tulisi vähintään joka toinen lahja olla kierrätetty vanha tavara tai tuote, ja joka toinen lahja jättää ostamatta. Onneksi nämä aineettomat lahjat ja kierrätyslahjat ovat nykyään kelpuutettu ja hyväksytty vaihtoehto. Kukaan ei tarvitse niitä uuden tavaran pakkausmuoveja ja tyhjää täynnä olevia laatikoita saadakseen lahjasta iloa. Joten kirpputoreilta ja kierrätysmyynneistä ja huutokaupoista löytyy ihania lahjoja. Upea pätkä aiheesta on myös nähtävinä aamu tv:n Yle Areenasta TÄÄLTÄ.
Itse vein puotini tavaroita myyntiin ihanaan  Katin Sisustusnavettaan Nummelaan.  (linkin takana oma kuvakansioni facesta). Ja taisinpa löytää Navetasta jotain pukinkonttiinkin ;)
Iloa ja malttia jouluruuhkiin !

Kuokkavieraita

Joskus, kun ajattelet joillekin antaa, niin tuleekin muut ja nappaa. Menee herkut parempiin suihin. Tässä tapauksessa kuokkavieras on melko suloista lajia, mutta tintit ja pikkuvarpuset saattavat olla erimieltä; höh...tarjottavathan oli tarkoitettu heille. No hiirulaiset ovat mukavia kunhan pysyisivät ulkopuolella taloa, mutta valitettavasti se ei tunnu onnistuvan. Kuokkiminen jatkuu sitten myös meidän keittiön laatikoissa. Kiva laittaa pannukintaat käteen kun kyseinen säilytyslaatikko on täynnä pieniä mustia papanoita. Tee siinä sitten ruokaa. Olen yrittänyt hyvällä puhua näille kutsumattomille vieraille, pyytänyt ja komentanutkin että pysyisivät poissa sisätiloista, mutta sana ei aina tehoa. Valitettavan usein ovat loukut laulaneet ja kaunis pieni hiiren elämä päättynyt. Ristiriitaisen vaikeaa tämä ruokkijan ja pyövelin elämä.

Sisua

Suomessa on hyvä asua. Olemme helposti lähisokeita kaikelle sille kauneudelle ja hyvyydelle, jota ympärillämme on. Ihana on  kuulla ulkopuolisten ja ulkomaalaisten kehuja maastamme, sillä siihen on aihetta monintavoin. Olkaamme ylpeitä, itsenäisiä ja onnellisia. Toki aina tietyt ja ne eräät ja monetkin asiat voisivat olla paremmin, mutta kuitenkin.

Muistelen Itsenäisyyspäivää 12 vuotta sitten. Makasin lähes tajuttomana Helsingin naistenklinikallla. Usean, usean vuoden odotuksen jälkeen minusta oli tullut vihdoin äiti. Sisua tarvittiin ja tarvitaan edelleen, mutta niin iloinen ja ylpeä olen itsenäisyyspäivänpojastamme. Hän sai nimekseen Paavo...selvää presidenttiainesta ;)
 (tulevissa presidentinvaaleissa en kylläkään aio äänestää Paavo -nimistä ehdokasta, tämä vain selvennykseksi.)
Tänään tanssitaan Linnoissa, kodeissa ja mielissä. Annetaan kaikkien tanssia yksin tai keskenään sukupuolesta, rodusta tai mielipiteistä riippumatta.
Iloista Itsenäisyysjuhlaa. Yhdessä meissä on voimaa !

Viikonlopuksi väriterapiaa

Viimekesän arkistoista muutama kuva antamaan voimaa joulukuiseen pimeyteen :)

Kotoilun syvin olemus

Olen ilokseni saanut lukea jälleen viisaita sanoja Filosofian Puutarhasta . Kotona olevana (siis ilman palkkatöissä käymistä) pohdin asemaani useinkin. Olen törmännyt kummallisiin asenteisiin, ja ihmeellisiin kysymyksiin. Aina  niitä ei sanoiksi asti pueta, mutta kiertoteitä kaarrellen asia on käynyt selväksi. Kerran eräs tuttavani kertoessani, että olen yrittäjä-kotiäiti, tokaisi hieman väheksyen: "Sinä mikään kotiäiti ole, korkeintaan kotirouva." Noh, minkäköhän ikäisinä lapsista tulee sellaisia, joille ei enää saa olla kotiäiti ? En kysynyt.
Nyt hieman hämmentää sekin, että asioista kuin asioista täytyy tehdä vastakkainasetteluja, tyyliin jokotai. Ja sitten kiistellään kuka on oikeassa. Mitään kotoilun syvintä olemusta, sen hienouksia tai yhteiskunnallista syvyyttä en osaa sanoiksi pukea. Mutta paha paikka se ei ainakaan ole, sen tiedän. Ja yllättävän paljon voi kotoakin käsin hoitaa asioita. Positiiviset ajatusenergiat, joita yksinäisyydessäni "sohvalla maaten" tuotan, voivat hyvinkin muuttaa koko maailman ;) heh. Eiköhän meidän kaikkien "Virtasten" tulisi arvostaa omia ja toistemme pirttejä ja kunnioittaa niissä sykkivää todellista elämää. Kukin tavallaan.
Lämpöisen pehmeää alkavaa joulukuuta !

Facebookista jotakin

 

Tämä virtuaalimaailma on kyllä mielenkiintoinen juttu. Tuntuu, että enenevässä määrin ihmiset kotoilee omissa oloissaan ja sitten sosiaaliset suhteet hoidetaan netin välityksellä. En kylläkään näe tässä mitään pahaa, päinvastoin aika luonteva tapa toimia ainakin minulle, jolle on hieman vaikeaa saada suu auki seurassa naamatusten. Facebook ilmiönä on varmaan moneenkertaan kaluttu aihe, mutta haluan lisätä lusikkani soppaan minäkin.

Tapaus 1.

Täältä blogimaailmasta on tullut minulle läheiseksi ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. Jotenkin vain jutut ja ajatusmaailmat synkkaa, ja sitten ollaankin jo facekavereita. Aivan ihanaa minusta, varsinkin, kun olen blogistaniassa avoimesti omalla nimellä. Johtopäätös : jos haluat, olet enemmän kuin tervetullut facekaverikseni :)

Tapaus 2.

Ystäväpiirissäni sattui erittäin surullinen kuolemantapaus. Heti alkoi facebookviestit kiiriä ja saatiin nopeasti ja vaivatta ryhmiä pystyyn auttamaan asianosaisia. Ei olisi millään onnistunut ilman virtuaalista verkostoitumista, ainakaan näin tehokkaasti ja vauhdilla.

Tapaus 3.

Facebookin välityksellä on myös helppo nonseleerata. Facekavereita ollaan vaikkei nyt niin aktiivisesti tekemisissä, ja sitten yks kaks yllättäen, hupsista vaan, yhdellä napinpainalluksella -”en haluakaan olla enää kaverisi”. Siinä ei 12 vuoden ystävyys tai lapsien kummina olemiset enää paljoa paina. Tuntuu, ettei näin viisikymppisenä enää tällaista jaksaisi.

Jotta tunnelmarikasta virtuaalielämää on tässä viimepäivinä koettu ja eletty. Huhhuijaa ;)

Miten on, oletko sinä Facessa. Jos et niin miksi, ja jos olet niin miten sen koet ?