keskiviikko 17. elokuuta 2011

Laiskuus, oi laiskuus

Usein mietin, lähinnä itseäni koskien, laiskuuden määritelmää. Onko se laiskuutta, kun hoitaa välttämättömimmät, mutta ei hirveästi ahtaa kalenteriin tai päiväohjelmaansa mitään ylimääräisiä.
Kesällä nyt tuli nautiskeltua lähinnä lasten puuhien seuraamisesta, esim. aarteiden sukeltelu järvenpohjasta oli vallan mielenkiintoista katseltavaa...aarteita laiturilla kuvassa yllä.

Entä se kun hidastajat leimataan laiskoiksi ihan kirjoissa asti ? Asiasta mielenkiintoinen ja valaiseva kolumni TÄÄLLÄ .
Allekirjoitan kyllä sen, että tietoisesti välttelen ylimääräisiä velvotteita ja otan elämäni melko iisisti. Mutta sitä, että slow elämä leimataan yksioikoisesti laiskotteluksi, en pureksimatta niele.


Sanna Wikström kirjoittaa kolumnissaan, että slow life tulisikin määritellä tasapainoiseksi elämäksi. En nyt tiedä olenko aina tasapainossa, mutta onnellinen ainakin :) Tosin en ihan kaikkea hidastajan ominaisuuksiakaan Wikströmin kirjoituksesta koe omikseni. En ole kovinkaan tehokas saati tuottava, mutta enpä taida halutakaan olla tehokuluttaja tai kilpailuyhteiskunnan huippu.
Satuin näkemään ohjelman ruotsalaisesta 77 vuotiaasta naisesta, joka vaikeasta selkäviastaan huolimatta (hän käveli nenä maata viistäen aivan kaksinkerroin) hoiti vielä antaumuksella lehmiään pienellä maatilallaan. Ongelmia tietysti oli, mutta hänen rakkautensa lehmiinsä oli sydäntä särkevän liikuttavaa. Hän kertoi elävänsä juuri sitä onnellista elämää jota halusikin. Hän ei iästään huolimatta ollut laiska eikä tehoton, mutta hitaus ja hetkien läsnäolo oli käsin kosketeltavaa.
Luovun riemuiten monista ylellisyysasioista (matkat, vaatteet, sistustavarat, kosmetiikka...) jos ja kun saan nauttia kiireettömiä hetkiä kuvan kaltaisissa paikoissa (kuva siskoni verannalta) tai katsella luonnon kauneutta siitä myös jotain hitusen ymmärtäen (ehkä?).

23 kommenttia:

  1. Ei kai se laiskuus synti ole, kun pienemmälläkin hopulla kerkiää. Täytyyhän jonkun olla lasten kanssa jos toinen vanhemmista käy töissä tai ei muuten kerkiä/jaksa. Lapset on niin vähän aikaa kuitenkin pieniä ja riippuvaisia vanhemmistaan. Säälittävän monessa perheessä lapset joutuvat tulemaan tyhjään kotiin koulusta. Kyllä isommat lapsetkin kaipaavat aitoja välittäviä vanhempia. T:AJ

    VastaaPoista
  2. AJ: Juuri näinhän se on. Mitä pienempi hoppu sitä suurempi läsnäolo. Tänäänkin olen kuunnellut väsyneen ekaluokkalaisen suoraa huutoa varsin sujuvasti ;)

    VastaaPoista
  3. Minä oon ollu tyttären syntymän jälkeen tosi slow=D Kaikkea on mahdollista saada myöhemminkin,mutta sitä oman lapsen lapsuusaikaa on mahdoton myöhemmin saada takaisin jos pää kolmantena jalkana juoksee sen ajan,toki ymmärrän että on ihmisiä joiden on niin pakko tehdä,mutta itselleni tämä on ollut ihan tietoinen valinta...

    VastaaPoista
  4. Kirsi: Onnitteluni hienosta tietoisesta valinnasta. Toivottavasti saat elää myös senkaltaisessa myönteisessä ympäristössä, jossa tilanteesi hyväksytään ilman ihmettelyjä !
    Valitettavan usein kuulee tai lukee niitä kommentteja, joissa haikaillaan jälkikäteen omien lasten pikkulapsi- tai koululaisvuosia, kun menivät niin hujauksessa ohi, ettei ehtinyt omilta töiltä huomatakaan.

    VastaaPoista
  5. Vastavierailulla...
    Jos maailmas ei ois laiskoi ihmisii, ois jäänny keksimäti kaikki kodinkoneet, auto, hissi, liukuportaat....................................
    Kyl välil kannattaa laiskotella!!

    VastaaPoista
  6. Kyl maar ! Sanotaan, että joutilaisuus on luovuuden lähde. Varmaan monet taidemaalarit ja kirjailijatkin "laiskottelee" paljonkin ennenkuin ne mestariteokset on konkretiaa.

    VastaaPoista
  7. On hyvä välillä laiskotella, minusta se on terveen ihmisen merkki! Iloisin terveisin romulyyli-riitta.

    VastaaPoista
  8. Niin Riitta, sairaalta se vaikuttaakin se tukka putkella kohkaaminen ja alituinen kiire. Tietysti nämä ovat jokaisen omia valintoja ja mieltymyksiäkin. Iloisia terveisiä sinulle takaisin !

    VastaaPoista
  9. Luin myös tuon jutun tuolta Hidasta elämää-sivustolta ja luulin asiaa ensin vitsiksi. Siis tuota laiskuus-asiaa, mutta eihän se siis mikään vitsi ollut. Sitten aloin miettimään, että mitä pahaa laiskuudessa on? Se tunnutaan yleensä vaan miellettävän siihen, että laiska=yhteiskunnan tuilla elävä eli ei omasta tahdostaan käy töissä. Jotenkin mukamas muiden elätettävä. Vai miksi se laiskuus muuten olisi kenenkään ongelma? En mie oikein ymmärrä. Tämä on vähän samankaltainen sana kuin se itsekkyys. Onko se aina huono asia.. Ei minusta. En ole ajatellut itseäni koskaan varsinaisesti elämän hidastajaksi, mutta tulen hulluksi jos päivät täyttyy liiasta sovitusta ohjelmasta ja kokoajan täytyisi olla menossa tai elää kiireessä. Olen kiukkuinen jo siitä, jos joinakin aamuina joutuu kahvinsa juomaan kiireellä ja säntäämään töihin. Minkälainen olisinkaan, jos aina olisi kiireiset aamut... :D huh.

    Tuo ovi on hieno!

    VastaaPoista
  10. Kiitos milla:
    Siinä se varmaan onkin, että miten sen laiskuuden määrittelee, luonnehdintoja on varmasti laidasta laitaan, positiivisesta negatiiviseen, aina kunkin ihmisen omien näkökantojen mukaan. Yleensä vaan juuri törmää siihen, että muut määrittävät toisen laiskuutta, ei omaansa ;) Eli leppoistaminen, hidastaminen, slow life, pyhä joutilaisuus luokitellaan liian helposti tuomittavaksi laiskuudeksi.
    Jep, kiire ei saisi olla, vaikka useimman kohdalla se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta rauhallisuuteen ja aikatauluväljyyteen tulisi edes pyrkiä, tai siihen, ettei todellakaan tule hulluksi :)

    VastaaPoista
  11. Ihana veranta siskollasi!

    Kiitos tuosta linkistä, menen nyt heti lukemaan.

    VastaaPoista
  12. Slow-elämän vastakohtana voisi olla hän, joka taluttaa polkupyöräänsä, koska on niin kiire, ettei ehdi nousta satulaan.
    Ihanaa viettää päivää rannalla sukellellen aarteita järvenpohjasta, maata pötkötellä nurmikolla laskemassa pilvilampaita tai vaan istua ja kuunnella ympäröivää luontoa. Joku viisas sanoi, että älä tee mitään tänään, minkä voit siirtää huomiseksi. Ja mikä tässä elämässä lopultakin on tärkeää? Sekö, että viuhuu tukka putkella edestakaisin ja jättää oman elämänsä elämättä. Sanoo nimim. jotakin myös kokenut, hih.

    VastaaPoista
  13. Lumikko: luulenpa, että sait siskoni iloiseksi, kiitos ;)

    anja: haa, hupaisa tapaus tämä polkupyörän taluttaja. Tosi elämästä löytyy juuri tuollaisia(kin).
    Mulla on yleensä jokaisen päivän teemana toteutettuna juuri tuo mainitsemasi viisaus, manjana, manjana !

    Ja kaikille työtaakkojen alla tarpoville: tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään, aivan liian läheltä seuraan ylityöllistettyä rakastani, ja ymmärrän häntäkin, pakko mikä pakko !

    VastaaPoista
  14. Minäkin kävin lukemassa tuon jutun, ja sen allekirjoitan sen kutakuinkin kokonaan. Sen sijaan kirja johon siinä viitataan, vaikuttaa aikamoiselta roiskaisulta - epäilen että näitä nyt julkaistaan koska markkinointikoneisto on tullut tulokseen, että nyt on aika taas ajaa ihmiset toisiaan vastaan ja kerätä rahat pois. Vaatii aika hyvää tiedostamista meiltä kaikilta, ettemme hukkaa hyviä ideoita, niiden edelleenkehittelyä ja mahdollisuutta todelliseen yhteiskunnalliseen ja tulevaisuuskeskusteluun tämän umpikyynisen markkinamanipulaation takia.

    VastaaPoista
  15. Liisa: asiaa kirjoitat jälleen. Meitä todellakin manipuloidaan eikä vain mainosten tai median kautta, vaan myös kaikki kirjallisuus toki vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen ja työorientoitumiseen. Välillä pelottaa mihin esim. lapsia tönitään.

    VastaaPoista
  16. Tarja:On niin vaikeata nykyihmisen hidastaa..Vaikka ei olisi varsinaisessa palkkatyössä,tulee kaikenlaista sälää haalittua elämään kuitenkin.Uuden koiran myötä tulee taas uusia kuvioita ja kiinnostuksen kohteita ja sitä rataa.Mukavaa kyllä,mutta olen nyt päättänyt yrittää vähentää kaikkea muuta paitsi läheisiä koskevia asioita ja kunnon ruuan laittoa.Ja itse huomaan todellakin kärsiväni,kun en ehdi enkä suoraan sanoen usein osaa olla tekemättä mitään,siis mitään!Osaako moni olla tänä päivänä tekemättä siis yhtään mitään?Sekin olis tässä maailmassa hyvä vaikka hidastaminen se pääasia.Nuo miehethän sen osaa paremmin siis erinomaisessa mielessä tasoittaen meidän naisten hötkyilyä,mutta tietenkin myös siinä mielessä että varaston siivous siirtyy helposti vuosilla.Ja pitääkö ystävien tapaamisten suhteen hidastaa?No,ei mulla nyt niin monta ystävää ole,mutta pakkohan sitäkin on tehdä ja kesällä halusin heinäkuun olla enemmän itsekseni.Koira ei hidasta muutakuin hyvässä merkityksessä;vie metsään ja luontoon ja vie huomiota pois aineellisista asioista jos nyt ei rupea osteleen paljettikirjailtuja takkeja.Mä ajattelen,että me ja lapset kärsitään kaikenlaisista ongelmista myös sen takia,ettei ole enää kontaktia eläimiin.Ne kun mun mielestä opettaa niin paljon!

    VastaaPoista
  17. Tarja: kiitos kommentista !
    Kyllä luonto ja eläimet todellakin ovat niitä aidoimpia hidastajia.
    Itsestäni pystyn kyllä sanomaan, että osaan olla tekemättä mitään ilman, että alkaa mistään nykiä ;)

    VastaaPoista
  18. Joka sana asiaa!! Onnellisia on ne, jotka osaa hidastaa ja nauttia hetkestä. Säntäillessä menee monta asiaa ohi. 'Laiskottelu' oikeassa suhteessa on elämäntaito!

    VastaaPoista
  19. Kiitos Hyvä Mieli ! Ja tervetuloa lukijaksi :) Elämäntaito onkin mielenkiintoinen sana, taito elää, taitoa ja uskallusta nauttia tästä ihmeellisestä asiasta kuin olemassaolo. Nautitaan hetkistä ja elämästä, joka koostuu hetkistä :) Iloa !

    VastaaPoista
  20. Olen juuri eilen löytänyt FB:n kautta tuon Sanna W:n ja luin myös kiinnostuneena juttuja sieltä. Luulen, että moni on saanut tarpeeksi kiireestä ja haluaa elämältään enemmän - ja sitä saa, jos osaa pysähtyä ja nauttia pienistä asioista ja hetkistä.

    Siskollasi on ihana kuisti ja tuo pöytäliina, ah, ihan minun makuuni!

    VastaaPoista
  21. Kiitos Kuukki ! Se onkin merkittävää, että jos ja kun hidastaa voikin ehtiä enemmän ja saada enemmän, taitoa ja tahtoa vaatii kuitenkin ja uskallusta.
    Sisko kiittää (luulisin) ja arvaa kuolaanko minäkin kateellisena tuota päytäliinaa :)

    VastaaPoista
  22. Mulle kotona olo päivisin tuli aikanaan mahdolliseksi kun eräs viisas mies sanoi kun kaikkea ei voinnut yhdistää. Pitää oppia yhdistämään asiat erilailla ja ottaa se mahdollisuutena. Yritin kyllä löytää työtä jonka olisi voinnut yhdistää perheen hyvinvointiin. Se tuntui vaan liian mahdottomalta. Poikien diaknoosit antavat hyvin myöden kotona ololle ja he myös tarvitsevat minua. Olen siis poikieni omaishoitaja siksi olen päivät kotona ja toimeentuloni on kiinni lääkäreistä jotka kirjoittavat poikien lausunnot. Kiireetön elämä sopii minulle paremmin kun tukka putkella juokseminen paikasta toiseen. Liika kiire tuo myös kiukun herkemmin esille ihmisistä. T:AJ

    VastaaPoista