tiistai 1. helmikuuta 2011

Oi ihana helmikuu

Helmikuu on yksi suosikeistani. On vielä kunnolla talvi, mutta valo lisääntyy eikä vielä tarvitse edes odotella lumien sulamista.  Helmi on myös niin kaunis sana. Minulla tosin ei nyt ole kovinkaan montaa sanaa päässäni, jotenkin kuvat ja maisemat hallitsevat. Tuntuu, että sanoja on joskus liikaakin. Ne ovat niin tärkeitä, että ei viitsi syyttä suotta kylvää huolimattomasti niitä sinne tänne ilman suurempia merkityksiä.

Ajatuksissa pyörii myös se, että suosikki postaajani Marikka poisti omasta blogistaan komenttilaatikon. Jotenkin tuli surullinen olo, vaikka hyvin tiedän ja ymmärrän hänen perustelunsa, ja olen myös samaa mieltä hänen kanssaan. Vaan onhan näitä sanojenvaihtomahdollisuuksia pilvin pimein toisaalla...täälläkin :)
Eli ei tehdä mitään väkisin vasten omaa sydämen ääntä.

Tähän muutamia kuvia esineistä, joita en väsy katselemaan...puhukoon sanoja puolestani.




7 kommenttia:

  1. Voi surku kun aiheutin surua. Minun blogini keskusteluthan olivat tosi hienoja, eli kyse ei todellakaan ole mistään moderoinnista, vaan siitä, että tiesin, että blogin hoitaminen olisi käynyt hankalaksi kun en saa työajalla hyväksyä kommentteja tai muutenkaan bloggailla. Tiesin myös, että olisin ottanut asiasta stressiä. Itse luen monia blogeja, joissa ei ole kommentointimahdollisuutta, esim. Kaija Juurikkalan, ja minusta on vaan leppoisaa, ettei "tarvitse" kommentoida. Jatketaan hyviä keskusteluja vaikka täällä!:)

    VastaaPoista
  2. Näinhän se juuri on. Ei hätiä mitiä :)
    Piti vain vähän "vuodattaa", eikä surullinen olo ole ollenkaan pahaksi välillä.

    VastaaPoista
  3. No mihinkäs se eka kommentti hävisi..? Olen vähän huono tässä..
    Hei vaan tutut naiset täällä! Luen kummankin rouvan blogeja, siis Leenan ja Marikkan, mutten ole vielä aikaisemmin kommentoinut..
    Leena: ihania kuvia, mahtokohan nuo hiekkalasit olla tytsien tekemiä..? Koitan edelleen tulla käymään :)
    Marikka: mukavaa ja rauhallista työhön paluuta!

    VastaaPoista
  4. Hei vaan Pauliina ! Kiva kun kommentoit...ootkos huomannut haasteenikin sinulle ja blogillesi ? ;)
    Juu hiekkataideteokset ovat tytöntylleröiden tekosia, kiitos niistä sinulle ihanainen taideguru !
    Tervetuloa niin virtuaalisesti kuin f to f !

    VastaaPoista
  5. Minäkin Marikkan blogista huomasin tuon. Minulle oli oivallus se, miten Marikka kirjoitti vähentämisestä muutenkin kuin tavarassa. Siis olen itse kipuillut sitä, että olen haalinut liikaa uutta, vaativaa tekemistä. Haasteellista, stressaa, kun aikaa on kuitenkin rajallisesti. Ihmettelin jaksamiseni napsahtelua. Ihan hölmöä sellaista on ihmetellä, jotain vanhaa olisi pitänyt vastaavasti pudottaa uuden tekememisen tieltä pois. Tuo oli oivallus, joka piti käydä lukemassa jonkun toisen sanomana. Tuli huojentunut olo, kun tajusi, ettei itsessä olekaan vika, näin kuuluukin reagoida. Miksi automaattisesti aina ajatteleekin, että pitäisi pystyä joustamaan aina vain enemmän ja enemmän?

    Minäkin pidän helmikuusta. Niin kaunis nimikin. Valon määrän lisääntymisen huomaa jo hyvin. Valo tuo mukanaan uutta energiaa ja puhtia ja lupauksen keväästä. Linnunlaulukin on lisääntynyt. Ihanaa.

    Tykkään kovasti tuosta ylimmästä kuvasta. Onko se taulu vai liina? Tuli mieleen lapsuus, jokin kodin seinälautanen.

    VastaaPoista
  6. Juu,eihän sitä ihminen loppumaton kuminauha ole, alkaa rajat napsua vähemmästäkin. Hyvä kun sen oivaltaa ja osaa keriä alkupäästä rullalle jos loppupäästä haluaa lisää pituutta.
    Tavaran vähentäminen on sitä konkreettista, näkyvää, joka palkitsee välittömästi (aivan niinkuin hankkiminenkin, silloin kun sen aika on). Mutta kaiken muun, näkymättömän vähentäminen, kohtuullistaminen, onkin jo haastavampaa. Työt, lupaukset, harrastukset, haasteet, sanat, teot, palveleminen ja kaikki tämä, joka omaa sisintä kiristää, kunpa nekin saisi väljästi hyllyihinsä...ei mikään helppo juttu. Vaan eihän tämän pidä helppoa ollakaan, vai pitäisikö sittenkin ?

    Ylin kuva on näitä juuttikangastauluja 50-/60-luvulta, joita keräilen. Ruotsalaista alkuperää design M. Buhler

    VastaaPoista
  7. Tuo ylin juuttikangastaulu on kaunis ja ah niin kesäinen, siitä tulee oma lapsuus mieleen.

    VastaaPoista