tiistai 25. tammikuuta 2011

Jonnekkin

Harmaus ympärillä, äänetön syvä lumi. Tuo tasaisuuden alakulo hiipii sisällenikin. Jotenkin voimaton, surullinenkin olo. Miksi, kun tietäisi. Kaikki on sisällä, ei ympäristössä. Mies tulee keskellä päivää käymään kotona. Hänelle on taas tulossa iltatöitä. Kehottaa minua lähtemään hetkeksi jonnekkin...jonnekkin ! Minne sitä menee, kun ei ole seurustelutuulella ja silmät kostuu. Minne nämä jalat haluaisivat mennä ?

Hän jää vuorostaan kolaamaan tuota loppumatonta lumimäärää ja minä ajan autolla sinne jonnekkin. Päädyn maantienvarrella olevaan grillikahvioon. Sopiva ympäristö, kun ei halua erottua, vastakohtaisuuksien maailma. Likainen klinkkerilattia, ankeat kuluneet seinät. Kirkkaasti välkkyviä pelikoneita, isomahaisia miehiä lippalakit päässä ja oranssit tai neonkeltaiset huomioliivit yllään. Ruokaan en koskisi haarukan kärjelläkään, mutta kahvi ja sokerimunkki menee juuri ja juuri. Onneksi näissä paikoissa ei enää saa polttaa, aikoinaan oleminen oli sietämätöntä savun vuoksi. Enää ainoastaan grillirasvan käry haittaa hieman. Koen olevani turvallisen väärässä paikassa. Suomea kauneimmillaan tai kauheimmillaan.

Jään tuijottamaan katonrajassa olevaa telkkaria. Sieltä tulee joku mallikilpailu yli 40v. Aikuiset naiset keikistelevät ja poseeraavat ja taistelevat pelkojensa kanssa. Yksi ei uskalla kiivetä tikkaita ylös. Hetken päästä heille puetaan 100 000 dollarin timattikorut kaulaan ja taas kuvataan nyt kahden miesmallin välissä. Komeita miehiä tietenkin.

Kuinka kaukana toisistaan nämä maailmat ovat. Huvittavaa ja epätodellistakin. Olo helpottuu hieman. Ajan takaisin kotiin päin, lumiaura on juuttunut mäkeen ja joudun odottamaan tovin. Kuopus soittaa :” Äiti koska sä tuut, iskä lähti jo ja sisko itkee.”

Jaksan taas kohdata oman arkeni.

14 kommenttia:

  1. No miten matka jatkui? Jäi epätietoinen olo? Miten vanha sisko oli? (Uusi lukija, en ole aikaisempia viestejä juurikaan lukenut.)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus, Leena. Näin kaiken kertomasi. Voi, se grillikahviokin. Halaus sinne, valkenevaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Wihtori piipahduksestasi:) Olipa Iloisuuden pilkku mun elämään:)
    Niin ja tervetuloa toistekkin. Ilman käyntiäsi olisi tämä Todella ihana blogi jäänyt "nenänvarjoon"
    KIITOS käynnistä!
    tuksu

    VastaaPoista
  4. Ihanaa saada kommentteja ! Kiitos !

    Ahti: Matka jatkui hyvin. Lumiaura pääsi pois penkasta ja antoi tietä. Kotona oli jo tilanne rauhoittunut. Soittaja tyttö 6 v. oli vain huolissaan kun isosisko 8 v. oli surkeana, kun isoveli 11 v. oli kiusannut ;)
    Paistoin lohen uunissa ja hyvää oli. Hyvä ruoka parempi mieli.

    Katja: On jo paaaaljon valoisampaa, kiitos !

    tuksu: Näitä elämän pieniä iloja ja surujakin on niin ihana jakaa. Toki poikkeilen sielläkin päin. Vilkutus !

    VastaaPoista
  5. Osaan saman kylän asukkina melkeinpä jo arvata missä grillikahviossa olit.:) Täällä ei tosiaan ole helppoa noin vain löytää sitä paikkaa, kun mies ehdottaa "jonnekin" menemistä. Juuri tätähän se välillä on...kiitos tunnelman jakamisesta!

    VastaaPoista
  6. Minäkin jäin kuuntelemaan tunnelmia. Ehkä eniten sitä kuinka pienikin askel sen harmauden ulkopuolelle, vaikka sitten käryiseen grillikahvioon, voi uudestaan herättää henkiin jotain.. ehkä uteliaisuutta, tai jotain? Mainiota oikeasti, ettei virkoaminen tosiaan usein niin isoja vaadi. Pitää vain lähteä jonnekin. Viisas mies sinulla.

    VastaaPoista
  7. Marikka: Juu vaihtoehdot on aika vähissä täällä haja-asutusalueella. Ajelin autolla tovin ja päädyin sinne ässällä alkavaan paikkaan :)
    Ja ilman autoa ei pääse kuin metsään, tosin hyvä paikka sekin !

    Liisa: Olet oikeassa, että tuo pieni, näennäisesti vallan vaatimaton "irtiotto" herätti uuden tunnelman minussa, ja auttoi kummasti.
    Ja samaa mieltä kanssasi, viisas mies minulla ;)
    Kiitos !

    VastaaPoista
  8. Hyvä teksti, oli helppo "nähdä" tuo paikka ja aistia tunnelma. Valoon päin mennään :)

    VastaaPoista
  9. Purppura: Kiitos. Tänään onkin kuin tilauksesta sitten vallan häikäisevän kirkas aurinko :)

    VastaaPoista
  10. Jokin liikahti minussa kun luin grillikahviokäynnistäsi. Asuimme itse haja-asutusalueella muutaman vuoden, ja muistan, miten joku ankeakin baari toimi silloin varaventtiilinä. On niin totta se, että joskus on tärkeää päästä jonnekin, ja luulen, että tärkeintä siinä on itse lähteminen, ei niinkään se minne lähtee.

    VastaaPoista
  11. Pirkko: Aivan. Joskus voi pelkkä liike ja lähteminen olla se avainjuttu. Ja tänäänkin on ihna valo ulkona. Tälläkertaa lähden metsään.

    VastaaPoista
  12. Heippa ja kiva kun poikkesit blogissani. Kirjasin itseni lukijaksi samantien.
    Kirjoituksessasi oli hieno tunnelma, kahvilassa oli selvä Kaurismäki-fiilis. :)
    Viihtyisin Wihtorin puodissa piiitkään, tavaroita just minun makuuni.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  13. Minna: Kiitos palutteesta ja Tervetuloa ! ...iiik, ihanat Kaurismäet, vau :)
    Nyt täytyykin keskittyä välillä tavaroihin, ja saada niitä nettiin esille. Kaikennäköistä uutta wanhaa ihanaa taas hyllyillä.

    VastaaPoista
  14. Hih, kivoja nuo omat kirjuutusvirheet ;)
    Palute olis kyllä mukava sana.
    Tosi ihana on myös 6v. tyttömme nimitys perunankuorille : tihuset !

    VastaaPoista