perjantai 21. tammikuuta 2011

Pehmeää huumaa ja peikkoja

Tuo lumen paljous ja luonnon hiljaisuus on kuin huumetta. Sitä elellään kuin huopatossutehtaalla ; hiljaa edetään. Ei siksi, että haluttaisiin olla varovaisia, vaan siksi että ympäristö niin vaatii. Ehkä maa(pallo)kin haluaa välillä leppoistaa oloaan, latautua ja syntyä uudestaan. Eikös ne peikotkin nuku talviunta ?
Olen välitilassa itsekin. Hiljaisuus on totaalista, vaikka kuopus välillä huutaakin kurkku suorana. Pää lepää, ja kehokin tuntuu odottelevan jotakin, mitä, en tiedä. Tuntuu kuin olisin raskaana...en todellakaan ole ;) Olen ehkä synnyttämässä jotain, joka on kauan odottanut tuloaan, ja nyt antaa merkkejä itsestään.
Katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan.

Sain tuollaisen ihana Blogitunnustuksen postaajalta Marikka : Pientä elämää etsimässä. Olen niin otettu ja iloinen moisesta. Tunnustus velvoittaa kertomaan seitsemän "paljastusta" itsestään ja laittamaan tunnustus eteenpäin.
Tässä pohdintaa:

1. Olen laiska, kuin patakinnas. Teen, kyllä asioita, mutta en ehkä niitä, joita muut minulta odottavat. Tosin tässä yhtenä päivänä kolasin lumikinoksia 2,5 tuntia, leikkasin 80 kynttä, tein ruokaa rakkaudella, luin merkittäviä tekstejä, pelasin Monopoli Eurooppaa jne. ,mutta laiska mikä laiska (sopiva ominaisuus leppoistajalle;).

2. En välitä alkoholista (ei mitään aatteellista perustetta...ei vain maistu) jotta olen huono juhlija

3. Rakastan syödä pekaanipähkinöitä tolkuttomasti (pähkinäholisti)

4. Pidän ruuanlaitosta, ja television ruokaohjelmista, mutta en osaa laittaa ruokaa enkä ainakaan leipoa

5. En suvaitse suvaitsemattomia ihmisiä (miten monimutkaista tämä)

6. Tiedän, että on olemassa rakastavaa energiaa, ääretöntä valoa siellä ja täällä jossain

7. Rakastan maakellareiden ja kallioisten metroasemien kosten ihanaa tuoksua, olen varmaan joskus ollut peikko


 Sitten Blogeja, joille laitan haasteen eteenpäin. Nämä ovat värikkäitä ja syvämietteisiä paikkoja kukin omalla persoonallisella tavallan, joissa viihdyn:
Vuorovettä
Wiljatuulen tuvassa
Vihreä talo
Päivänpesän elämää
Lippaan uumenissa
Kummitustalon kuvakirja
Puutarhurinna

7 kommenttia:

  1. Olen kuullut sanottavan, että laiska se hoitaa lapsensakin parhaiten. Kun vaan istuskelee ja väkertelee ja antaa lapsilleen aikaa. Pitänee paikkansa. Laiskalla on aikaa olla lähellä.

    VastaaPoista
  2. Oih, tuon allekirjoitan ehdottomasti. Olen todellakin muksujen "lähellä" melkoisenkin paljon, mutta en aina totisesti aktiivisesti läsnä. Kiitos metsienmamma kannustuksesta, ja mukavaa kun eksyit tänne ja vielä kommentoitkin (harvinaista herkkua, vink, vink :)

    Huomasin myös, että olin päässyt blogilistallesi ;))))Kiitos !
    Teen samoin. Mutta en löytänyt sulta sitä Lue nappia ?

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa lukijaksi Liisa !
    Marikka ehtikin ensin jakamaan sinulle tuon tunnustuksen ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Leena! Jatkan varmasti, kun tulee sopiva hetki. Minä tykkään myös kellarituoksusta, autotalleista samaten. :) Valoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Heippa Leena!

    Kiitos tunnustuksesta ja mukavaa alkanutta vuotta = )!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tunnustuksesta! Paljastuksia tulossa :)

    VastaaPoista
  7. Moikka, nyt ehdin vastavierailulle blogiisi. Melkein vähän kadehdin sua, kun voit pitää puotia kotosalla ja noin paljon on kaikkea ihanaa tavaraa hyllyillä :) Jään seurailemaan tulevia...

    VastaaPoista