sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Uusi vuosikymmen

Tämä tammikuu on lähtenyt liikkeelle kantapäärakkoja parannellessa ja unirytmiä hakiessa. Talvisäät ovat ihania, ja tuo yletön lumenmääräkin vain naurattaa ; on syytä taas pienen ihmisen sopeutua luontoon eikä toisinpäin.
Tämänpäiväinen vesisade ja harmauskin sopii kuin nappi silmään huomisen alkavan arjen teemaan.
Siunattu arki !

Jälleen huomaan olleeni trendikäs ja ajan hermolla tietämättäni. Hesarissa oli juttu naisista, jotka ovat perustaneet kaupan kotiinsa. Suuressa maailmassa heitä on jo enemmänkin. Puhelimella pirautetaan ja ovikelloa soitetaan ja sitten vasta pääsee hypistelemään myytäviä ihanuuksia : intiimiä ja kotoista.
Puotini Wihtori muutti meille kotiin jo alkusyksystä, enkä ole ratkaisua katunut. Kaikki on lähellä ja ajan suhteen helppo järjestää ja mikä tärkeintä, äiti on kotona, kun muksut tulee iltapäivällä kotiin. Nuita Puodin aukioloja olen vaan pohtinut, mutta lehtijutun myötä kantani vahvistui : kyltti -Avoinna sopimuksen mukaan- on ovessa ja homma toimii. Sen myötä Puoti on AINA auki, sillä lähes aina olen paikalla. Ja vaikka oma Puotini onkin hieman erillään varsinaisesta asunnostamme, on mukavaa sekin, että voin kutsua asiakkaita privaatin puolelle kaffelle, tai pupua katsomaan :)
Huono puoli hommassa on se, että käytämme myymälän tiloja  helposti varastona, jolloin asiakkaat eivät mahdu kunnolla liikkumaan. Eräät ovat jo saaneetkin pomppia luistimien, työkalujen, polttopuiden ja jopa irrallisen vessanpytyn yli. Arki ja työ sekoittuvat väkisinkin sulaksi sekamelskaksi, mutta tätä elämää kaikki tyyni, rauhallista kaaosta :)
Tervetuloa tutut ja tuntemattomat !


4 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää kotipuoti! Unirytmi hakusessa täälläkin...

    VastaaPoista
  2. Puoti kotona ja hyllyt täynnä ihanaa roinaa! Itseasiassa paljastit tuolla aikaisemmin keräilyharrastuksesi, joten en ihmettele yhtään. että sinulta löytyy kaikkea tuollaista. Miten hennot luopua?
    Itse asiassa tulin tänne näyttääkseni Liisalle, miten saan itseni täällä näkyväksi, mutta ei olenkaan ollut hassumpi reissu.

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos. Minulla on sisko, jonka nimi on Liisa, mutta tuskin häntä tarkoitit ;)
    Juu, välillä tämä ihanuuksien myyminen kirpaisee sydäntä, kun ei oikein tohtisikaan luopua. Johtunee varmaan siitä, että tulee hankittua myytäväksi semmoista, joista itsekin pitää. Onneksi tilojen rajallisuus sanelee ehtoja.
    Olen myös yhdeltä ammatiltani artesaani, ja kaikenemoinen värkkääminen ja tuunailu (kirjontakin) on lähellä sydäntä, joten teidän käsintehdyt jutut kiinnostivat myös. Tervetuloa toistekin !
    :: Leena

    VastaaPoista
  4. Kivalta näyttää. Aivan ihanteellista minusta, että työtilat ovat kotona ja saa tosiaan yhdistettyä kitkattomasti aukioloajat ja hoidettua perhe-elämänkin oman näköisesti.

    VastaaPoista