Kuokkavieraita

Joskus, kun ajattelet joillekin antaa, niin tuleekin muut ja nappaa. Menee herkut parempiin suihin. Tässä tapauksessa kuokkavieras on melko suloista lajia, mutta tintit ja pikkuvarpuset saattavat olla erimieltä; höh...tarjottavathan oli tarkoitettu heille. No hiirulaiset ovat mukavia kunhan pysyisivät ulkopuolella taloa, mutta valitettavasti se ei tunnu onnistuvan. Kuokkiminen jatkuu sitten myös meidän keittiön laatikoissa. Kiva laittaa pannukintaat käteen kun kyseinen säilytyslaatikko on täynnä pieniä mustia papanoita. Tee siinä sitten ruokaa. Olen yrittänyt hyvällä puhua näille kutsumattomille vieraille, pyytänyt ja komentanutkin että pysyisivät poissa sisätiloista, mutta sana ei aina tehoa. Valitettavan usein ovat loukut laulaneet ja kaunis pieni hiiren elämä päättynyt. Ristiriitaisen vaikeaa tämä ruokkijan ja pyövelin elämä.

Sisua

Suomessa on hyvä asua. Olemme helposti lähisokeita kaikelle sille kauneudelle ja hyvyydelle, jota ympärillämme on. Ihana on  kuulla ulkopuolisten ja ulkomaalaisten kehuja maastamme, sillä siihen on aihetta monintavoin. Olkaamme ylpeitä, itsenäisiä ja onnellisia. Toki aina tietyt ja ne eräät ja monetkin asiat voisivat olla paremmin, mutta kuitenkin.

Muistelen Itsenäisyyspäivää 12 vuotta sitten. Makasin lähes tajuttomana Helsingin naistenklinikallla. Usean, usean vuoden odotuksen jälkeen minusta oli tullut vihdoin äiti. Sisua tarvittiin ja tarvitaan edelleen, mutta niin iloinen ja ylpeä olen itsenäisyyspäivänpojastamme. Hän sai nimekseen Paavo...selvää presidenttiainesta ;)
 (tulevissa presidentinvaaleissa en kylläkään aio äänestää Paavo -nimistä ehdokasta, tämä vain selvennykseksi.)
Tänään tanssitaan Linnoissa, kodeissa ja mielissä. Annetaan kaikkien tanssia yksin tai keskenään sukupuolesta, rodusta tai mielipiteistä riippumatta.
Iloista Itsenäisyysjuhlaa. Yhdessä meissä on voimaa !

Viikonlopuksi väriterapiaa

Viimekesän arkistoista muutama kuva antamaan voimaa joulukuiseen pimeyteen :)

Kotoilun syvin olemus

Olen ilokseni saanut lukea jälleen viisaita sanoja Filosofian Puutarhasta . Kotona olevana (siis ilman palkkatöissä käymistä) pohdin asemaani useinkin. Olen törmännyt kummallisiin asenteisiin, ja ihmeellisiin kysymyksiin. Aina  niitä ei sanoiksi asti pueta, mutta kiertoteitä kaarrellen asia on käynyt selväksi. Kerran eräs tuttavani kertoessani, että olen yrittäjä-kotiäiti, tokaisi hieman väheksyen: "Sinä mikään kotiäiti ole, korkeintaan kotirouva." Noh, minkäköhän ikäisinä lapsista tulee sellaisia, joille ei enää saa olla kotiäiti ? En kysynyt.
Nyt hieman hämmentää sekin, että asioista kuin asioista täytyy tehdä vastakkainasetteluja, tyyliin jokotai. Ja sitten kiistellään kuka on oikeassa. Mitään kotoilun syvintä olemusta, sen hienouksia tai yhteiskunnallista syvyyttä en osaa sanoiksi pukea. Mutta paha paikka se ei ainakaan ole, sen tiedän. Ja yllättävän paljon voi kotoakin käsin hoitaa asioita. Positiiviset ajatusenergiat, joita yksinäisyydessäni "sohvalla maaten" tuotan, voivat hyvinkin muuttaa koko maailman ;) heh. Eiköhän meidän kaikkien "Virtasten" tulisi arvostaa omia ja toistemme pirttejä ja kunnioittaa niissä sykkivää todellista elämää. Kukin tavallaan.
Lämpöisen pehmeää alkavaa joulukuuta !

Facebookista jotakin

 

Tämä virtuaalimaailma on kyllä mielenkiintoinen juttu. Tuntuu, että enenevässä määrin ihmiset kotoilee omissa oloissaan ja sitten sosiaaliset suhteet hoidetaan netin välityksellä. En kylläkään näe tässä mitään pahaa, päinvastoin aika luonteva tapa toimia ainakin minulle, jolle on hieman vaikeaa saada suu auki seurassa naamatusten. Facebook ilmiönä on varmaan moneenkertaan kaluttu aihe, mutta haluan lisätä lusikkani soppaan minäkin.

Tapaus 1.

Täältä blogimaailmasta on tullut minulle läheiseksi ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. Jotenkin vain jutut ja ajatusmaailmat synkkaa, ja sitten ollaankin jo facekavereita. Aivan ihanaa minusta, varsinkin, kun olen blogistaniassa avoimesti omalla nimellä. Johtopäätös : jos haluat, olet enemmän kuin tervetullut facekaverikseni :)

Tapaus 2.

Ystäväpiirissäni sattui erittäin surullinen kuolemantapaus. Heti alkoi facebookviestit kiiriä ja saatiin nopeasti ja vaivatta ryhmiä pystyyn auttamaan asianosaisia. Ei olisi millään onnistunut ilman virtuaalista verkostoitumista, ainakaan näin tehokkaasti ja vauhdilla.

Tapaus 3.

Facebookin välityksellä on myös helppo nonseleerata. Facekavereita ollaan vaikkei nyt niin aktiivisesti tekemisissä, ja sitten yks kaks yllättäen, hupsista vaan, yhdellä napinpainalluksella -”en haluakaan olla enää kaverisi”. Siinä ei 12 vuoden ystävyys tai lapsien kummina olemiset enää paljoa paina. Tuntuu, ettei näin viisikymppisenä enää tällaista jaksaisi.

Jotta tunnelmarikasta virtuaalielämää on tässä viimepäivinä koettu ja eletty. Huhhuijaa ;)

Miten on, oletko sinä Facessa. Jos et niin miksi, ja jos olet niin miten sen koet ?

Onnetar arpoi, on aihetta iloon :)

Nyt on sitten yksivuotissynttärit juhlittu ja ihania ilonaiheita luettu. Kiitos niistä paljon, antoivat ajattelemisen aihetta. Kovin massoittain ei vastauksia tullut, lieneekö sitten ollut palkinto hieman vaatimaton, vai tehtävä liian vaikea, hmmm...en tiedä...ehkä molempia. Mutta hyvä näin. Liirumlaarum ottiatuota, noinaa nii...asiaan.
Näiden kauniiden vanhojen museoluukkujen takaa (kuvainnollisesti) löytyi arvonnan voittaja. Käytin lippulappusysteemiä ja kirjoitin ja leikkasin ja heitin "uuniin" ja hämmensin ja ihan itte raotin luukkua ja noukin lapun jossa luki anja, jotta onnea sinne anja-reginan aittaan, palaan pakeillesi.

Ilokseni huomaan, että viimepäivinä on tullut Wihtorille uusia lukijoita useampia. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita !

Tulin juuri äsken Kantti-kestää vanhempainillasta ja ajatukset hieman harhailee vakavissa asioissa. Elämä on aika hurjaa kun sitä tarkastelee 12 vuotiaan vanhemman näkövinkkelistä, taitaa tässä mennä yö pohdiskellessa.
Jokatapauksessa rauhallista ja rakkaudellista viikkoa.
Ps. Puotiin on tullut uusia juttuja ;)

Kovaa ja pehmeää

Kävinpä vierailulla Suomen Valimomuseossa Karkkilassa. Mitäs jos sitä pitäisi nykyäänkin vielä kokkailla näin kauniilla liedellä ? Ei ihan hätäisiltä onnistuisi luulen :)
Näidenkin kanssa voisi mennä sormi suuhun:

Högfors osasi asiansa kyllä. Myös peseytymishommat sisätiloissa oli luksusta:

Museon yhteydessä on myös Galleria Bremer, johon minut oli kutsuttu ystäväni näyttelyn avajaisiin.

Aivan ihania ja puhuttelevia kuvakudoksia, joita tekstiilitaiteilija Soile Hovila on  hitaasti ja rakkaudella rakentanut pystykangaspuissa lanka kerrallaan. Kaikki täälläpäin asustelevat käykää ihmeessä katsomassa !

 Herkkää ja pehmeää, vastabooli valuraudan jämäkkyydelle...ihana kontrasti näyttelyssä.
***
Vielä ehtii osallistua arvontaan !!! Tiistai-iltana onnetar saa ratkaista voittajan.
Nyt on hyvät tuulet, toivottavasti teilläkin !