keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kukkia ja lehmiä

Viime lauantain wuosisatamarkkinat täällä meidän kylillä oli jälleen mukava tapahtuma. Ja tiedättekö mitä: minä, joka en yleensä mistään mitään shoppaile (kts. ed. post.), en tuhlaa enkä ostele ainakaan koskaan yhtään milloinkaan mitään heräteostoksia ;) lankesin pahemman kerran. Apuva, mut kun oli niin hiaaaano, ja halpakin ja söpö ja kaikkea ja tarpeellinenkin tämä:

Katsokaa nyt tätäkin kukkaa:
Eli tällainen ehkäpä intialainen kassi kestävän kehityksen kojusta. Tukevaa kangasta ja puukahvat,oi. Tuosta samaisesta kojusta ja markkinoilta on myös kuvia nähtävänä Marikan blogissa TÄÄLTÄ , hänen viimeistä kuvaansa kyllä ihmettelen, miten pääsikin lipsahtamaan ;)
Kassissa on kaksi kätevää taskua kännyköille ja se roikkuu paraatipaikalla kettiössämme aina kun ei keiku mun kädessä. Saanhan anteeksi hairahdukseni ! Tavallaan se myös toimii sisustuskaverina tälle toiselle ikikukalle, jonka taannoin sain täältä blogien kautta lahjaksi (seli seli)

Tänään keskiviikkona on hyvä päivä, mieli valoisa ja ulkonakin helle. Paljon on näkynyt kuvia lehmistä, joten minäkin kirmaisin niitä naapuriin kuvaamaan, hui ovat hieman pelottavia. Syksyn alku on kaunis ja runollinen.

10 kommenttia:

  1. Ei lehmät ole mitään pelottavia otuksia. Mä olen elänyt lapsuuteni niiden kanssa ja jopa yrittänyt niillä ratsastaa. Äiti yritti sen lystin kyllä kieltää, eipä onnistunut. Joku kerran väitteli kanssani lehmien viisaudesta. Toiseksi jäi mokoma kaupunkilainen. Lehmät ovat vaan ihania. Maku asia toiset pitävät muista eläimistä. Voisin vaikka kävellä tuolla kuvan lehmä laitumella vaikka paljain jaloin kuten lapsena tein kotona. Mielikuvitusta sopii käyttää jalkojen puhtauden suhteen. Joka ilta sai ne pestä kunnolla. Olin tietenkin vähän villi ja omapäinen lapsi. En mikään prinsessa. T:AJ

    VastaaPoista
  2. Niin AJ, mutta kun ne lehmät on niin suuria ja niillä on sarvetkin. En kovin lähelle uskaltanut mennä kuvaamaan, jos ne vaikka tulee tielle. Täälläpäin on nimittäin lehmiä välillä tiellä (ei tosin nämä kyseiset kuvassa), kerran meinasin ajaa autolla pahki yhden kanssa. Ja isot sonnit ne vasta hurjia onkin ;) Kunnioittavan etäisyyden haluan pitää !
    Mutta ihanaa, kun olet lapsena ollut lehmityttö ;)

    VastaaPoista
  3. Ei ne sonnit ole sen kummempia kun miehet. Nille pitää osata olla oikeella tavalla hellä niin homma toimii. Oli mun kotona muutama hurja sonnikin joiden kanssa muut eivät tulleet juttuun. Voisin koska tahansa mennä tuolle lehmä laitumelle ja näyttää miten niitä lähestytään että pelkosi poistuu. Tietämättömät pelkäävät sarvia, mutta kyttyrä on pahempi ja osuessaan tekee kipeempää (koettu on). T:AJ

    VastaaPoista
  4. Ihana laukku ja just sun näköinen. Onnea hyvästä ostoksesta!:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Marikka !
    Alkaa jo omantunnon kolkuttelut laantua ;)

    VastaaPoista
  6. Ai että, lehmät on niin ihania ! Harvemmin tänäpäivän enää lehmiä näkeekään.
    Jaan vielä pienen lapsuusmuiston kolmenkymmenen vuoden takaa;
    Kirmasin pikkuveljeni kanssa laitumella tätini lehmien seassa...paljain varpain...voi sitä tunnetta kun astuin läjän päälle ja tunsin kuinka vielä lämmin p*ska tursusi varpaideni välistä...
    Hieman harmistuneena hihkaisin nuoremman veljeni luokseni ja sanoin hälle, ettet varmaan uskalla hypätä tuon kuivan lehmänläjän päälle...vieressäni oli kuivettunut kasa...
    "Valmaan utkallan", ja samassa veli oli jo ponnistanut tasajalkaa uusien lenkkitossujensa kanssa läjään...veli upposi nilkkojaan myöten p*skaan ja katsahti minua kysyvän näköisenä, kasa olikin ollut vain päältä kuiva :-))
    Siinä me sitten hipsuteltiin molemmat p*skajalkoina tädin luokse suuren kärpäsparven seuratessa perässä...Vastaanotto ei ollut järin iloinen :-)))

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo laukku on kaunis, kannatti ostaa :)

    VastaaPoista
  8. Mona: voihan tursaukset sentään, kaikkea sitä lapsen sattuu, ja ihan pikkuveljenkin sait yllytettyä ;)

    Kirjailijatar: eikö, ja juu kyllä kannatti ja olen käyttänytkin joka päivä.

    Haa hauska lukea ja kirjoitella välillä lehmienläjistä ja välillä kukkasista, jotenkin tasapainottavat toisiaan :)

    VastaaPoista
  9. Enpä ole näin hyviä nauruja saannut kun viimeksi vuosi sitten olkkalassa. Enpä uskonnut että mun kommentti sai Monalle lapsuus muistot pintaan. Luonnon lapsi kun olen ollut, kaikkea mulle sattui lehmien kanssa. Ei kaikkea sovi kertoa. Kun ei koiraa saannut useista pyynnöistä huolimatta. Vasikka riimuun ja menoksi metsään tai pellolle. Kun äiti ei antanut isän ostaa sitä hevosta mulle siksi ratsastin lehmillä. En tosin kaikilla lehmän, luonne ratkaisi. Sehän oli selvää että kun ei saannut tahtoa läpi piti tehdä jotain korvaavaa. Niinhän lapset tekevät kuin varsa emolle (tammalle). T:AJ

    VastaaPoista
  10. Onpa todella kaunis kassi. Taitavaa käsityötä!!

    VastaaPoista