keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kyllin Hyvä

Nyt tuntuu olevan kovasti liikkeellä, niin täällä virtuaalimaailmassa kuin reaalimaailmassakin, uupumusta ja toivottomuutta.  Se on tietysti normaalia syysreagointia näihin sateisiin ja alkaneisiin työ- ym. paineisiin, mutta jotenkin alakulot tunkee päälle jokapuolelta.
Ehkä se on hyväkin, nyt on syytä reagoida eikä jäädä toivottomuuteen. Ei tämä talven ja kaamoksen tulo tästä ainakaan kovin auvoisemmaksi muutu. 
Tässä juttu, johon tänään törmäsin:
Kyllin Hyvä  kannattaa lukea ja mietitään yhdessä keinoja tehdä asiat toisin.
Luulenpa, että pienetkin jutut auttavat, kun ne toteuttaa ajatuksella. Kaikille valkoisen kyyhkyn viisautta ja siipien havinan hiljaista levollisuuta tähän syksyyn.

9 kommenttia:

  1. Keskimmäiseni sanoi eilen:"Jotenkin kun katselee syksyistä sadesäätä ikkunasta, tulee lämmin ja kotoisa olo sydämeen."

    VastaaPoista
  2. Olipas kauniisti sanottu häneltä :) Kiitos onnenpäivänen.

    VastaaPoista
  3. Voih.. tunnistin monesta kohdasta "entisen minäni", olen todellakin vaatinut itseltäni aivan liikaa.. onneksi olen sen huomannut ja itselleni myöntänyt. Nyt kaikkea vain kyllin hyvin!
    Mun täytyy tulla uudelleen käymään joku päivä kun löysin muuttokuormasta sun kankaanpainovälineet :)

    VastaaPoista
  4. Pauliina: Niin kyllä moni varmaan tunnistaa itsessään nämä oireet ja tunteet, se on jo paljon, että ne myöntää ja ehkä tekee jotakin toisin...pienin askelin. Murusista se hiekkarantakin koostuu :)
    Noh, ei niillä välineillä nyt oo kiirettä, mutta jos ovat haitoiksi, niin tuo vaan. Onpahan hyvä syy tulla kahville ;)

    VastaaPoista
  5. Kyllin hyvä oli hyvä. Kiitos!

    Minulla on edessäni kirja Opi sanomaan Minä, Opi sanomaan ei - Elämän ohjat omiin käsiin (Minerva).

    Syyskuu on minun mielestäni vuoden paras kuukausi. Rakastan sadetta, sienestämistä ja sieniruokia, pimeitä öitä, hämärtyviä iltoja, ruskaa, lupaa vain olla, mikä ei mitenkään ole suvella mahdollista, sillä koko ajan pitää olla valmiina joka lähtöön. Suomalaiset elävät kuin koko vuotensa suven kolmessa kuukaudessa. Se ylivalotus!

    Hämärä sytytä pimeän valo, sillä olen kuollakseni kyllästynyt tähän kirkkauden julkeaan lähentelyyn! Jatko löytyy kai kummastakin blogistani...

    VastaaPoista
  6. Kiitos Leena ja lämpimästi tervetuloa lukijakseni !

    Olen samaa mieltä, että syksy on kaikesta huolimatta ihanaa aikaa. Parasta on viileys, raikkaus, ja juuri se turvallisuuden tunne. Pieni kävely syksyisessä metsässä voi tehdä ihmeitä.(sieniä en kyllä suostu keräämään:)
    Ja näinhän se on, että lyhyt kesä ylivalottaa ja yliodottaa ja kuormittaa päämme, ja kun se on hujauksessa ohi tulee ahdistus.

    Meiltä meni eilen (jälleen) yli tunniksi sähköt illalla kymmenen aikoihin ja kynttilän valo myös rauhoitti. Poikakin kysyi, että mikäköhän siinä on, että kynttilän valossa on paljon tunnelmallisempaa. NIIN mikäköhän ?

    VastaaPoista
  7. Kyntilän valo kai rauhoittaa siksi koska meissä on myös hieman luola ihmistä. Silloin tuli oli niitä ainoita valon ja lämmön lähteitä kylmässä ja pimeässä. Mä en uskalla vieläkään polttaa kynttilöitä poikien kanssa, töllön työ iskee aina johonkin poikaan. Koittakaahan jaksella ja nauttikaa toisistanne. T:AJ

    VastaaPoista
  8. Tulin ensivisiitille Lumikon blogin kautta, kun jäin niin kiinni viisaisiin sanoihisi liittyen tähän bloggaamiseen. Että miten me naiset otamme senkin joskus liian tunnollisesti, syntyy juuri noita paineita olla aina blogissaankin ns. läsnä jne. Todella tärkeitä asioita pohdittavaksi itsellekin!

    VastaaPoista
  9. AJ: Tuon luolaihmiskommenttisi allekirjoitan täysin. Yksinkertaiset perusjutut ovat kultaa !

    Susa: Kiva kun löysit tänne, tervetuloa toistekin ! Ne Lumikon postauksessa olevat keskustelut onkin tosi hienoja kaikilta, hyvää tekee kurkkia välillä vähän pinnan alle ja miettiä missä mennään.

    VastaaPoista