keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Runoilua raadissa

Olen siitä omituinen ihminen, että pidän niinkin omituisesta tv-ohjelmasta kuin Runoraati. Viimeisimmässä jaksossa oltiin matkalla , tehtiin matkaa tai pysähdyttiin. Voi miten ihana aihe; ikuinen teema ihmisen matkasta jossakin, jostakin tai jonnekin, fyysisesti tai henkisesti. Ohjelman esittelyssä mainitaan:
"Miksi kuluttaa kerosiinia ja kasvattaa hiilijalanjälkeä, kun voi karauttaa pilviin runoratsulla."
Juuri näin, voimme nykyään lentää tai matkustaa paljon helpommin ja halvemmin muilla keinoin kuin fyysisesti paikasta paikkaan siirtymällä. Se on vieläpä halvempaa, ekologisempaa, miellyttävämpää, hauskempaa, turvallisempaa ... lista on loputon.

Myös pysähtyminen omissa ajatuksissa tai virtuaalisesti on kaikkea tuota edellä mainittua.

Raadissa ruodittiin mm. seuraava runo:
***
jos juna pysähtyi …


jos juna pysähtyisi tähän, hiljentyisi pellon viereen ja lumikuuset
dieselit pysähtyisivät, tuuletus pysähtyisi aika
varovasti ihmiset katsoisivat toisiaan
kunnes joku alkaisi taputtaa ja taputus kovenisi ja muutkin alkaisivat
taputtaa
sitten joku alkaisi hurrata ja muutkin alkaisivat hurrata
ja joku avaisi oven, astuisi ulos pellonlaitaan
ja lumi sataisi hiljaa junan katolle

OLLI SIRKIÄ
Seuraavana Pasila, Like 2010
***
Arvostelut olivat ylistäviä, eikä syyttä.
Ohjelma formaattina on aika marginaalissa, mutta ah, niin ihana. Jopa juontaja Minna Joenniemi on ...hmm, ah niin ihana ;) Ja vierailevat arvostelijat syvyyttä täynnä kommenteissaan, nam. Tämä pitää.

Aikoinani kuuluin Elävien Runoilijoiden Klubiin ja minulle tuli postitse Motmot- kirjoja. Sitten kyllästyin runojen vaikeaselkoisuuteen. Mutta nyt huomaan uudelleen pitäväni nykyrunoudesta. Ovat jotenkin selkeämpiä. Onkohan aika muuttunut,uusi lehti käännetty jälleen, ei tarvitse enää kikkailla liiaksi.
Odotan aikaa, milloin runoihin pulpahtavat nostalgiset loppusoinnut.

Kuvan valkoisesta runoratsusta nappasin viime perjantaina Seurasaaren rannassa.

10 kommenttia:

  1. Ilmoittaudun myös suureksi Runoraatifaniksi! Siitä tulee aina jotenkin niin hyvä olo, ja oivaltaa, miten paljon sitä kaipaakin puhetta, analyysiä, sanoja, älyllisyyttä tunteen kera, ei itseisarvona. Jotenkin se keskustelu ja kommunikaatio on niin mukavaa ja aitoa siellä. Ja kun nuorempana luki ja kirjoitti paljon runoja, niin kiva palata niihin senkin vuoksi. Tykkään ihan kauheasti. Vähän samaa fiilistä tulee välillä kun kuuntelee Yle Puhetta tai Yle Ykköstä radiosta, kun sieltä tulee joitain mielenkiintoisia haastatteluita tai keskusteluita.

    VastaaPoista
  2. Tuon allekirjoitan hykerrellen minäkin, että Runoraadista tulee hyvä olo. Ja se lämpöinen olo tulee varmasti juuri niistä älyllisistä sanojen analyyseistä, niinkuin Pellon pientareella hienosti sanoit. Runojen kirjoittelusta pitää sitten sillalailla erilailla ihanasti ;)
    Harvakseltaan kirjoittelen minäkin, mutta vain "pöytälaatikkoon". Kerran eräs kehotti lähettämään niitä tekeleitä jonnekin, mutta aikomukseksi jäi. Eihän sitä koskaan tulevaisuudesta tiedä.
    Runot ovat kuin murusia sielusta.

    VastaaPoista
  3. Minäkin kuuluin Elävien Runoilijoiden Klubiin ja siltä ajalta on hyllyissä paljon uusia runokirjoja ja ne vuosikirjat 1994-2001.
    Olen aina kirjoittanut runoja ja pari kirjaa minulta on julkaistu 90-luvulla. Lauluntekstejä olen tehnyt tilaustyönä aina tarvittaessa.
    Ilman runoja olisi elämä aika latuska tapaus...

    VastaaPoista
  4. Oikein hykerrellen minäkin luin tuota, joka kehui Yle-puhetta,Yle ykkösen ohjelmia ja Runoraatia!Yle ykköseltä tulee niin hyviä asia-kirjallisuus-ja musiikkiohjelmia ettei oikein kykene kaikkia kuuntelemaan, kun telkkarikin siinä sivussa sinnittelee.Siksi en oikein jaksa tätä Facebookia kaikessa lyhyydessään ja pinnallisuudessaan ymmärtää.

    VastaaPoista
  5. Voi, minulle tuli mieleen nyt noista "nostalgisista loppusoinnuista" Jukka Itkosen kaunis Laululinnun saarella. Onko sinulle tuttu teos? Suosittelen! Tässä makupala:


    "Kalat näkevät jäiden lähtevän,
    pois katoaa kalojen katto.
    Pihakoivu silmunsa aukaisee,
    puun alla on nurmikkomatto.
    Ja kukapa silloin ei laulaisi,
    jolle laulu on lahjaksi suotu,
    kun tuuli on lauha ja lämpöinen
    ja maailma uudeksi luotu. "

    Kevättä! (Runoraadista tykkään minä myös, aina missaan.)

    VastaaPoista
  6. Hippokampustaja. Kivaa toinenkin Elävä Klubilainen :) Juu nuo 90-luvun lopun kirjat on aika tuttuja, hyllyt pullollaan täälläkin.
    Vai olet ihan julkaiseva kirjailija / sanoittaja, upeaa. Täytyykin lähtä vakoiluretkille ...
    Minulta ei ole ilmestynyt kuin kaksi lastenbiisiä.

    Anonyymi. Mahdatkohan olla U ;) Täällä blogistaniassa sitä sitten onkin rauhallisempaa ja syvällisempää menoa , jotta tänne vaan seikkailemaan. Kiitos kommentista !

    Katja. Nyt kyllä ihanan kevätrunon sinkosit ilmoille, oih. Minua kyllä nuo loppusoinnut ja laulullinen rytmi innostaa kovastikin...vanhan kansan naisia. KIITOS !

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen viime aikoina missannut Runoraadin, vaikka tykkään kanssa kovasti. On ihana kuunnella, kuinka ihmiset analysoi runoja. Minä olen surkea analysoimaan. Kiitos vierailusta blogissani :)

    VastaaPoista
  8. Hei, tulin vastavierailulle. Kiva, kun olit käynyt blogissani. Alankin heti lukemaan.... Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
  9. Kirjailijatar ja Hyvä Mieli: Kiitos kommenteista ja mukavaa, että tulitte käymään. Tervetuloa toistekin !

    VastaaPoista
  10. Kirjoittelen kommentteja tapani mukaan vähän jälkijunassa. Täällä myös yksi Eläviin kuulunut, mutta nyt olen lahjoittamassa MOTMOTit pois, jos joku huolii. Ja se runoraati on rautaa, jos vaan muistaa katsoa.

    VastaaPoista