torstai 26. toukokuuta 2011

Kissa vieköön

Nyt tulee vuodatusta kissoista, hyvässä ja pahassa, noista ihanista elikoista, joista pidän kovasti.
Eilen juuri tytön kaverisynttäreiden tiimellyksessä tein karmivan löydön. Lemmikkipupumme Otto, joka asusteli ulkona näin kesäisin, löytyi tapettuna ja raadeltuna ulkovajasta. Iso kissa oli sen saanut saaliikseen jollain taitavalla tempulla. Ei kiva.

Kissat ovat todella suloisia, mutta myös arvaamattomia joskus. Kovin omakohtaisia kokemuksia minulla ei kuitenkaan ole, sillä olen niille myös hyvin allerginen. Lapsuusmuistona sellainenkin suru, kun n. 10 vuotiaana sain oman pennun, ja siitä piti heti viikon jälkeen luopua, kun olin kuin nokkosilla hakattu päästä varpaisiin koko tyttö.
Toinen muisto on, kun isosiskoni sai koiranpennun, pienen coccerin, ja sitä lähti ulkoiluttamaan, niin naapurin iso kolli hyökkäsi kimppuun. Sisko sai juuri ja juuri koiranpennun syliinsä turvaan, mutta kissa repi ja raapi siskon jalat ja kädet pahasti.
Kolmas lapsuusmuisto on toisesta naapurin kissasta, joka tuli yöllä vessaamme viidensentin ikkunanraosta ja söi kaikki 32 minun kaunista mustavalkoista tanssihiirtäni.

Pihapiirissämme käyskentelee myös toinenkin kisu (ei siis tämä pupuntappaja), joka käy pyydystämässä näitä villejä hiiriä ja myyriä. Se taas on ihan ok, kun omaa kissaa meillä ei siis voi olla. Täällä maalla kissat kulkevat vapaina aivan omia polkujaan. Ja surullista on sekin, kun joskus näkee auton alle jääneitä kulkijoita.
Kissat niinkuin koiratkin herättävät varmasti suuria tunteita puoleen ja toiseen. Eläinten pitäminen ei ole ainoastaan hyvä tai huono asia, ei mustavalkoista ollenkaan (paitsi tanssihiireni). Tänään pidämme Otolle hautajaiset.

Kuopuksemme 7v. on aivan kissafriikki, omistaa varmasti kymmeniä pehmokisuja. Ja nuorempana hän halusi usein pukeutua itsekin tiikeriksi.

14 kommenttia:

  1. Oi Otto parkaa! Otan osaa. Mullakin on ollut kissakokemuksia taas, vaikka ei olekaan omaa kissaa. Naapurin kisulla on tapana tulla meille kesäisin, kun ovet ja ikkunat ovat auki. Sitten se aiheuttaa mulle lähes sydänkohtauksen, kun se iso musta kolli tunkee iltahämärissä mun sängyn alta. Ja kun pelästyn, se pelästyy ihan hulluna itsekin. Että tämmöistä kissanleikkiä täällä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos DM. Ehkäpä Oton kohtalo on syvälle mieliin painuva lapsuusmuisto meidän muksuille. Vai että vieras iso musta sängyn alla, hui kamala. Sisälle en soisi meillä kissojen tunkevan (sen allergiankin vuoksi).

    VastaaPoista
  3. Voi miten ikävää ja sääli Otto-parkaa. Luettelit muutamia syitä, miksei meillä ole kissaa. Allergiaa tosin ei ole, mutta riittää kun naapurin kissat istuvat yökaudet meidän terassilla merkkaamassa ja aamulintuja kyttäämässä.

    VastaaPoista
  4. Kisulit ovat suloisia petoja. Kesykin kotikissa voi tilaisuuden tullessa muuttua pedoksi. Mutta sääli niitä villikissoja joita silloin tällöin näkee, surkea kohtalo ja tekevät paljon pahaa pikkulintujenkin suhteen. Nälkäänsä kiertävät ja syövät mitä löytävät.
    Meidän pihaan välillä myös tulee vierailulle naapurista kissoja ja silloin on Himulla mahanalus jalkoja täynnä.

    VastaaPoista
  5. Kissat ovat välillä ihan jes. Meille ei enää tuke yhtään kissaa,ehkä sitte kin pojat lentää pesästä. isoimman pojan allergian vuoksi. Mulla oli nuosuus vuosina ihana harmaa kissa Veka joka viihtyi mun kanssa niin peiton alla kun makuupussin sisällä. Miehelläni oli siihen aikaan kun seurusteltiin mustavalkoinen Muska kissa jota inhosin. Ottoa tulee ikävä kun se oli omalla tavalla niin suloinen. T:AJ

    VastaaPoista
  6. Voi ei... mikä kohtalo teidän pupulla :( Otan osaa. En ole tiennytkään että kissat tuollaisa suorastaan petoja voivat olla, sen kyllä tiedän että hiiriä syövät, mutta... kaikki 32 lemmikkihiirtä, huh huh. Minun kohdalle osuneet kissat on olleet vähän kiltimpiä, vaikka omaa kissaa ei ole ollut sitten lapsuusvuosien jälkeen. Yksi epämiellyttävä kissakokemus on kun lapset oli pieniä ja naapurin kisu vieraili asioillaan meidän hiekkalaatikolla, siitä en tykännyt, vaikka muuten kiva kissa olikin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos sanoistanne. Otto on nyt haudattu puutarhaamme. Lapsetkin ropsautteli multaa pahvilaatikon päälle ja sitten laulettiin Jänis istui maassa ;)

    VastaaPoista
  8. Lemmikit ovat suloisia oli ne mitä tahansa. Lapsena mun lemmikit olivat kookkaampia. mä leikein vasikoiden kanssa kun omaa koiraa ei voinnut äidin pelkojen takia ottaa. Vasikoille riimu päähän ja menoksi, milloin metsään milloin pellolle tai puutarhaan. Kun kissat tulivat olin jo aikuinen ja kerralla kaksi mulle ja veljelle. Villi kissa teki poikaset navetan vinttiin ja minä ne tietenkin löysin ja kesytin. Niiden mimet oli Mirru ja Veka. Sitten eräs iso kolli kissa toi vielä Karvisen. Niin yleensä emo kissat kuljettavat pentu kissoja. Mutta niin se vaan oli. Kun muutin mieheni kanssa samaan kämppään oli koirien vuoro. Niitäkin oli kolme eriaikaan tietenkin. Tulevana kesänä on taas pupujen vuoro. Oli niitä mulla lapsenakin. Lemmikeistä luopuminen on vaan aina vaikeaa ja yllättävän rankkaa hommaa. T:AJ

    VastaaPoista
  9. Olen kaikkien eläinten ystävä, mutta juuri sen takia olen samaa mieltä kuin Suomen järjestyslaki, eläinsuojelulaki ja mikä se yksi oli...joku taajamalaki, että kissa ei kuulu Suomen luontoon ja jos kotikissa jätetään vapaana ulos, sen katsotaan eläinsuojelullisesti olevan heitteillä.

    Asumme saaressa, mutta olemme silti kaupungin taajamaa. Kissat kuuluu pitää kiinni. Siitäkin huolimatta pihallamme vaanii lintujen tappaja. Mikään puhe ei auta ihmiseen, joka tekee mitä tahtoo. Lintuejn talviruokinnan olemme joutneet siirtämään isolta tontiltamme parvekkeellemme ja saan joka kevät kokea, mikä on sellainen kuin päätön talitintti. Ja tietenkin päättömillä tinteillä on poikaset pöntössä nälkään kuolemassa. Minulla on aina ollut noutaja omassa puutarhassamme vapaana, eikä koirat tapa lintuja. Ei ikinä ole sellaista tapahtunut edellisen eikä nykyisen noutajan kanssa. Kissa on tappaja lunnoltaan ja vapaana luonnossa minkin veroinen peto.

    Kissoja saa olla ja niitä tulee hoitaa hyvin, mutta ne eivät saa vaeltaa vapaina luonnossa tuhotöitä tekemässä. Satakieli mm. on kaiken lisäksi maapesijälintu...nyt sekin on kadonnut lehdostamme kiitos yhden irtokissan.

    VastaaPoista
  10. Voi ei Otto parkaa! Olen todella mukana surussanne, kamala kokemus!
    Jäikö tuo karmiva kisu kiinni itse teosta?
    Kissat ovat aivan ihania, mutta niillä on ikävä puolensa. No, siitäkin on hyötyä kun maalla asutaan ja kissat pitävät myyrä ja hiirikantaa kurissa. Minuakin kyllä aina suututtaa, jos kissat ovat napanneet linnun saaliikseen. Ne kun eivät voi luonnolleen mitään, vaan kaikki liikkuva pitää ottaa kiinni. Luulisi, etteivät hyvin syötetyt kotikatit viitsisi evää liikauttaa, mutta vielä mitä.
    Toivottavasti pääsette yli tästä mahdottoman ikävästä koettelemuksesta, toivottavasti tuollaista ei pääse tapahtumaan enää missään uudelleen.

    VastaaPoista
  11. Juu, tämä kissa yhytettiin itse teosta syömässä saalistaan...
    Minkäs sille kissa petoluonteellensa voi, vaan se olisi ihmisen vastuu huolehtia, etteivät saalistaisi luonnossa kovinkaan paljon, ainakaan oman pihapiirinsä ulkopuolella. Miten se toteutettaisiin, en tiedä, mutta mielestäni kissojen omistajien pitäisi se ratkaista.
    Me asumme haja-asutusalueella, joten lainsäädäntöä en oikein tunne. Taajamassa en suvaitsisi ensimmäistäkään kissaa nurkissa.
    Kyllä me tämän yli pääsemme...meillä on onneksi vielä toinen pupu; Minni sisätiloissa ;)

    VastaaPoista
  12. Ilman pantaa kissa on lainsuojaton sen tiedän. Mieheni on paremmin näistä asioista tietoinen. T:AJ

    VastaaPoista
  13. Hei!

    Oma muistikuvani tuosta tanssihiirien kohtalosta on sellainen, että se vanha vaari jäi henkiin ja löytyi talouspaperirullan putkilon sisältä pelosta tärisemässä.
    Olen samaa mieltä LM:n kanssa siitä mitä hän kirjoitti kissojen vapaana pitämisestä tai siis heitteille jätöstä. Tuhojaan ne vapaana ollessaan tekevät, vastuussa on aina kissan omistaja.
    Mun pihalla kaupungissa korttelini kissat tonkivat jatkuvasti kukkapenkkejäni ja tekevät sinne tarpeensa. Murrr!
    Vapaana kuljeksivat kissat voi pyydystää ja toimittaa eläinsuojeluyhdistyksen hoteisiin. Sieltä voi myös lainata pyydyksiä, jolla homma hoituu asian mukaisesti. Ellei kissaa sitten omistaja määräajassa lunasta, niin päättävät siellä sitten sen kohtalosta.
    Eräs ystäväni on ruokkinut pihassaan pitkään lintuja, ja häntä harmittaa myös naapuruston usein paikalla "vierailevat" kissat. Noita kissoja hän on sitten enemmän tai vähemmän tiukkaotteisesti pois jahtaillut ja kertoi ihmetelleensä, kuinka noiden villikissojen kellot vaan kilisevät pakoon pinkoessaan.
    Kai ne kissat suloisia ja palkitsevia lemmikkejä ovat vastuullisen ja huolehtivan hoitajan hoidossa.

    Nuorempi veljesi ;)

    VastaaPoista
  14. No hei vaan nuorempi isoveljeni ;) kiva kun löysit tänne ! Tervetuloa toistekin.
    Juu taisi muutama tanssihiiri löytyä shokkitilassa rullien sisältä, jonne kissan tassu ei ylttänyt.
    Ja murista saakin, jos kaupungissa kissat tulevat ja sotkevat pihan ja istutukset, ei kiva. Pyydykset käyttöön vaan.

    VastaaPoista