tiistai 5. huhtikuuta 2011

Etukäteen

Joskus sitä vaan tietää asioita etukäteen. Sellaisiakin, joita ei olisi pitänyt tietää. Jatkuvasti minulle käy niin, että muutamaa sekunttia etukäteen tiedän kuka soittaa tai sanoo jotain, tai jos vaikka muksu tekee jonkun hassin, niin tiedän että niin tulee kohta käymään.
Ja monen monituista kertaa olen asioiden jo tapahduttua todennut, että noh, minähän näin tästä unta tai olin ajatellut asiaa jo kauan sitten. Mutta ennakoimaan en ryhdy. Asiat jäävät tietoisuuden asteelle ja sellaisina pysyköön. Olishan se nyt kauheata, jos pitäis ruveta tulkitsemaan tai määrittelemään ennakkoon juttuja...ennustamaan, no ei. Mutta on se kivaa, kun "tietää" asioita, niin ei tarvitse pähkäillä vaihtoehtojen kanssa. Useinmiten kyllä torppaan tämän "selvätietoisuuden" uinumaan, välillä se vaan väkisinkin aktivoituu.


Tietokoneeni yläpuolella roikkuu tämä vanha öljyvärimaalaus, joka on tehty v. 1945. Olemme saaneet sen anopilta. Taulu on hieno, kuka lie maalannut ja missä, en tiedä. Mutta tänätalvena, kun tämä meidän töllimme laajennus on valmis ja talon värikin vaihtunut, tajuan että kuvahan esittää meidän taloa. Se on todellakin meidän talo siipineen, piippuineen, piharakennuksineen ja teineen. Talomme on rakennettu 1949-1950. Ehkä tämä muinainen taiteilija tiesi jotakin etukäteen ;)

Nyt lähden ulos kävelemään tähän maisemaan, ja tuuletan hieman ylikierroksilla raksuttavia aivojani. Aurinkokin paistaa pitkästä aikaa. Herkkyyttä ilmassa.

12 kommenttia:

  1. Aika usein itsekin aavistan asioita etukäteen. Se on jollakin lailla pelottavaa, mutta jollakin lailla taas turvallista ja itsestäänselvää. Miehen kanssa meillä toimii telepatia vuosi vuodelta enemmän...

    VastaaPoista
  2. Aika jännä juttu, ihanhan tuo samanlaiselta
    näyttää. Oisko taulu ollut innoittajana?
    Ei ehkä kovin kiva tietää ennalta tulevia
    tapahtumia, ainakaan niitä ikävämpiä.
    Aurinkoista tiistaita.

    VastaaPoista
  3. Etukäteen tietämykset ja tuntemukset ovat jännä juttu. Mullakin niitä välillä on, useimmiten sen suhteen, että koen vahvasti, että jonnekin tiettyyn paikkaan kannattaa juuri silloin mennä, jos haluan kokea jotain erityistä.
    Tuosta taulu/talo asiasta mulle tuli toinenkin idea: taulu on voinut toimia ns. aarrekarttana, kun sitä paljon olette katselleet.
    Toivottavasti kävelysi tuotti toivomasi tuloksen!

    VastaaPoista
  4. Hippokampustaja: Juu taitaa tämä etukäteen aavistelu olla ihan yleistäkin. Eli varmaan ihan luonnollinen juttu loppujen lopuksi. Ja telepatiat toimii, jos niiden vain antaa toimia, varsinkin pitkissä parisuhteissa, joissa tuntee toisen todella hyvin.

    Sirpa: Tietoisesti ei olla taulua innoittaja-mielessä katseltu. Vasta näin jälkikäteen hokasin.
    Aurinkoa sinullekin !

    Kiki: Niin kyllä ne paikat ja tapahtumat kutsuvat ja vetävät puoleensa, jos jotain on tarkoitettu tapahtuvaksi. Hmm, aarrekartta-asiaa en ihan allekirjoita, taulu ei ole ollut edes kovin näkyvällä paikalla, mutta mistäs näitä alitajunnan juttuja tietää.
    Kiitos, kävely auttoi kummasti. Hirmusti jo vedet virtaa ja ojat tulvii, onneksi lumet saa kyytiä.

    VastaaPoista
  5. Äh, kirjoitin jo kerran ja se katosi....uudestaan!

    Kyllä meillä kaikilla on se selvätietoisuus, mutta sitä pelätään ja lapsena se tietoisuuden silmä sulkeutuu, kun lapsi huomaa, että se ei oikein ole "suotavaa", ehkä. Mielikuvituskaverit ovat monella lapsella ihan totta, mutta jos niille aikuiset nauraa niin tietoisuus sulkeutuu.
    Sitä voi kyllä opetella uudelleen.
    Muistaa vain pyytää tietojen tulevan valosta ja rakkaudesta ja hyvältä taholta niin silloin ei ole mitään pelättävää.
    Itse tiedän aina milloin joku perheestä tipahtaa kipeäksi. Näen viikkoa ennen unen, jossa laskeudun hyttysentoukkia kuhisevaan ammeeseen tai sitten puristan poskelta tai käsivarreltani " finnin" josta tuleekin ulos elävä mato. Kuullosta ällöltä, mutta ihan pläkkivarmaa, että flunssa on taloon iskemässä. Tietääpähän tarkistaa lääke-ja tippavarastot :)
    Antaa herkkyyden tulla vain, se on meidän oikea luonto.
    Ja kiitos korusta, laitoinkin jo sinulle meiliä ja saattaapa olla että saat piakkoin ihan oikeetakin postia kunhan kerkiän laittaa :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä ihmisellä voi selviä etiäisiä olla, itsekin niitä ihan todistettavasti kokenut. Onneksi ei kuitenkaan etukäteen niitä pohtimaan ala, tulee sitten kun on tullakseen tapahtuvaksi. Alitajunta on arvoitus meille itsekullekin.

    VastaaPoista
  7. Johanna: Näinhän se on, että kyllä tuolle "taidolle" täytyy olla avoin mieli, että sen huomaa. Mutta itsekin olen sitä mieltä, että kaikilla näitä "kykyjä" on. Se vain vaikuttaa miten niihin suhtautuu. Mitään pelättävää en koskaan ole osannut edes ajatella, sekin on omassa päässä oleva päätös. Aikas hurjia kyllä nuo sun toukat ja madot ;) entäs sitten, jos näkyy käärmeitä...

    Anja: Niin, ne etiäiset, onhan niistä luettu jo iät ajat, ehkä ennenvanhaan oltiin herkempiä, ei ollut niin kiirus koko ajan...ehti kuuntelemaan muutakin kuin televisiota.

    Kiva kun kommentoitte !

    VastaaPoista
  8. Voi en ole valitettavasti täysinoppinut unientuntija, mutta sen mitä olen lukenut niintiedän, että käärmeet yhdistetään seksuaalisuuteen, tukahdutettuun, kiellettyyn ja myöskin sen puutteeseen. Alakoulusta asti, jos ei ole pyhäkoulua käynyt niin, käärme tietenkin luomiskertomuksen kautta kerrotaan kiellettynä hedelmänä. Sillä tarinalla on ihmiset saatu inhoomaan käärmeitä jne jne....ja jos pidemmälle ajattelee niin kyllähän seksuaalisuuskin on tänä päivänä aika vääristynyttä monessa mielessä. Ja aika paljon kurjuutta sen kautta ihmisten elämään on toden totta tullut, vaikka sen alunperin piti olla kaunista.
    En minä kuule osaa tätä nyt oikein hyvin selittää.
    On niin paljon mitä meille kerrotaan ja mielikuvia ja väärentymiä.
    Ylipäätään palaan takaisin siihen mitä äsken kirjoitin, että herkkyyden pitää antaa kasvaa, kuunnella omaa sydäntään.
    Kyllä minäkin yhden kyyn tapoin kun se portaalla istui väijyssä :)

    VastaaPoista
  9. Taulusi on erittäin viehättävä ja hyvin maalattu kaikin puolin. Lämpimän punainen puutalo raikkaan ja valoisan maiseman ympäröimänä on kivasti sommiteltukin. Maalarilla mukavan ekspressiivinen siveltimen ote, tuona aikana tehtiin paljonkin tuohon tyyliin.

    Taideteoksessa on minusta taiteellinen taso aina tärkeämpää kuin tekijän kuuluisuus tai rahallinen arvo. Taideteoksen tekee arvokkaaksi ennen kaikkea taiteilijan oma kädenjälki teoksessa tai esim. tunnearvo, kuten taulussasi on.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Mikko. Juu kyllä tuo ihan jonkun taiteilijan tekemä on, joku voisi signeerauksesta tunnistaakin...ja kehyksetkin on kullattu, kun on kultaajamestareita suvussa. Mutta todellakin tällähetkellä rakas teos ja varmasti pysyy meidän seinällä.

    VastaaPoista
  11. Samoja "taitoja" täälläkin, nähnyt aika konkreettisia enneuniakin jonkun kerran, myös kuolemasta. Ja muutakin "jännää" tapahtunut. Ei niitä kannata pelätä, ottaa vastaan vain mitä tulee ja näytetään.

    VastaaPoista
  12. Pellon pientareella: Juu ilman pelkoja ja avoimena tosiaan kannattaa olla. Herkkyys erilaisille asioille on taito, siinä oppii paljon itsestäänkin...ja muista.

    VastaaPoista