torstai 24. marraskuuta 2011

Facebookista jotakin


Tämä virtuaalimaailma on kyllä mielenkiintoinen juttu. Tuntuu, että enenevässä määrin ihmiset kotoilee omissa oloissaan ja sitten sosiaaliset suhteet hoidetaan netin välityksellä. En kylläkään näe tässä mitään pahaa, päinvastoin aika luonteva tapa toimia ainakin minulle, jolle on hieman vaikeaa saada suu auki seurassa naamatusten. Facebook ilmiönä on varmaan moneenkertaan kaluttu aihe, mutta haluan lisätä lusikkani soppaan minäkin.

Tapaus 1.
Täältä blogimaailmasta on tullut minulle läheiseksi ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut. Jotenkin vain jutut ja ajatusmaailmat synkkaa, ja sitten ollaankin jo facekavereita. Aivan ihanaa minusta, varsinkin, kun olen blogistaniassa avoimesti omalla nimellä. Johtopäätös : jos haluat, olet enemmän kuin tervetullut facekaverikseni :)

Tapaus 2.
Ystäväpiirissäni sattui erittäin surullinen kuolemantapaus. Heti alkoi facebookviestit kiiriä ja saatiin nopeasti ja vaivatta ryhmiä pystyyn auttamaan asianosaisia. Ei olisi millään onnistunut ilman virtuaalista verkostoitumista, ainakaan näin tehokkaasti ja vauhdilla.

Tapaus 3.
Facebookin välityksellä on myös helppo nonseleerata. Facekavereita ollaan vaikkei nyt niin aktiivisesti tekemisissä, ja sitten yks kaks yllättäen, hupsista vaan, yhdellä napinpainalluksella -”en haluakaan olla enää kaverisi”. Siinä ei 12 vuoden ystävyys tai lapsien kummina olemiset enää paljoa paina. Tuntuu, ettei näin viisikymppisenä enää tällaista jaksaisi.

Jotta tunnelmarikasta virtuaalielämää on tässä viimepäivinä koettu ja eletty. Huhhuijaa ;)

Miten on, oletko sinä Facessa. Jos et niin miksi, ja jos olet niin miten sen koet ?

12 kommenttia:

  1. En ole facebookissa, mieheni kyllä. En koe sitä vaan omana juttunani. Pidän mieluiten ystäviini (niihin vähäisiin) kännykällä ja/tai ihan kasvotusten. T:AJ

    VastaaPoista
  2. Minä jotenkin ensin (silloin kun facebookiin liityin) ajattelin, etten kokisi tarvetta olla kenenkään sellaisen kaveri ketä en ole henkilökohtaisesti tavannut. No, olen pyörtänyt puheitani ja nykyään olen kaveri sellaistenkin henkilöiden kanssa, joita en ole koskaan tavannut (vielä?). Pyörivät samojen harrastusten parissa tms. Eikä se nyt ole mikään huono juttu. En tiedä, olenko yhden kaverini kanssa jutellut koskaan mitään missään, mutta hän tarjoaa mielenkiintoisia keskustelun avauksia ja keskusteluja. Joten en näe sitäkään huonona juttuna. Enkä koe, että jakaisin elämääni jotenkin liikaa "tuntemattomien" kanssa.. koska en jaa kaikkea facebookissa.

    Minä olenkin joskus törmännyt sinun kommentteihin, taidetaan tykätä jostain samoista asioista ;) Kuvasta tunnistanut.. :)

    VastaaPoista
  3. Pitää muistaa, että verkkomaailma ja reaalimaailma eivät ole sama juttu. Voi olla IRL-kaveri, mutta ei silti ole samalla kanavalla täällä virtuaalimaailmassa. Ja toisin päin, sitä tietysti enemmänkin.

    Varsinkin naisten (tiedän laittavani silmukkaa juuri kaulaani) nettikirjoitukset ovat ainakin minulle monta kertaa outoa henkilökohtaista avautumista, omista ajatuksista ja omasta sisäisestä maailmasta. Ne sisäiset maailmat voivat (kai? en tajua tästä mitään) olla aika erilaisia, vaikka ihmiset arkielämässä tulevat ihan hyvin juttuun. Näissä blogeissa ja fb-viesteissä ne erot sitten tulevat ehkä paremmin esiin.

    Hyvää: netin kautta on helppo löytää samoissa sielun ja hengen sfääreissä seikkailevia, vaikka heidän kanssaan voisikin olla arkielämä "erilaista"
    Huonoa: kun netin samikset ovat koko ajan näppiksen päässä, ne lähellä olevat ihmiset eivät aina tunnu sen vaivan arvoisilta, minkä oikea molemminpuolinen ja tasavertainen ihmissuhde vaatii.

    Ja mitä FB on mulle? Ei oikein mitään. Ihan kokonaan en osaa pois olla, koska olen päättänyt senkin osata ja "olla siellä". Twitter, wikit ja blogit, uutispalvelut, vanhanaikaiset foorumitkin, ovat paikka löytää tietoa, intoa ja uusia ajatuksia. Kyllä ne ihmisetkin kiinnostavat, mutta vain jos niillä on jotain oikeaa asiaa ja osaamista.
    Mikä just nyt kiinnostaa? Digitarinat. Mikä on digitarinan ja perinteisen tekstuaalisen viestinnän suhde nyt ja tulevaisuudessa.

    Mun eka kommentti omalle, läheiselle ,rakkaalle, IRL vaimolle. Ei helppo, mutta tärkeä. Se ihmissuhde siis :)

    VastaaPoista
  4. En ole Facebookissa eikä ole puolisokaan. En ole kokenut sille tarvetta. Ehkä pelkään sen hallitsevan liikaa elämääni. No, pidän blogia, hallitsee sekin omalla tavallaan :D
    Toinen mikä Facessa tuntuu vieraalta on juuri nuo kaverit, en oo sun kaveris tai oon. Tulee mieleen lasten hiekkalaatikkoleikit vaikka enhän tiedä mikä on totuus kun en siellä ole.

    VastaaPoista
  5. Minä pidän Facebookista kovasti, kuten ole blogissanikin kirjoitellut. Hyödyt ohittavat mielestäni kevyesti sen haitat, eikä se mitenkään kilpaile irl-kontaktieni kanssa. Tapauslistaasi muutamia lisäyksiä:

    tapaus 4: Monien sellaisten ihmisten kanssa on tullut ystävystyttyä facebookin kautta syvemmin, joihin tosielämässä ei ehtinyt siinä elämäntilanteessa kunnolla tutustua.

    tapaus 5: Minulla on yksi fb-ystävä, jota tosielämässä olen nähnyt viimeksi 1980-luvulla. Hän päivittelee, eläkeläinen kun on, tosi ahkerasti, ja nyt hänestä ei ole kuulunut mitään yli puoleentoista viikkoon. Olen aidosti huolestunut, sillä hänellä on ollut terveysongelmia ennenkin, mutta en saa mistään selville, mitä hänelle on tapahtunut. Koska minähän en tunne häntä "oikeasti", vaikka olen seurannut hänen tunnelmiaan päivittäin jo monta vuotta.

    Mikä on oikeasti?

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille ! Osasinpas kerrankin tökkiä oikeita naruja, kun sain tuon oman rakkaan miehenikin kommentoimaan tänne ekaa kertaa, vaikka paljon koneella roikkuukin:)

    Tästäpä poikikin paljon hyvää...siis muutakin kuin tuo ed. mainittu.

    VastaaPoista
  7. Vielä Marikka tapaus 5:stä. Olisin huolestunut minäkin. Tästähän näkyy, että sitä muista ihmisistä välittämistä on vain enemmän, kun on helppo tapa olla kontaktissa laajaankin joukkoon. Toivotaan, että tapaus 5 selviää onnellisesti tavalla tai toisella. Oikeasti tuntemisen määritelmät voi heittää romukoppaan...nämä tavat ovat tätäpäivää ja aivan yhtä tärkeää. Minulla on kaverina ihmisiä, joita olen tavannut irl viimeeksi 70-luvulla ;)

    VastaaPoista
  8. Sen verran olen mieheni kanssa fasebookissa vieraillut että olen päässyt huomaamaan aika jännän jutun pariskunnista ja perheiden teineistä.Osa pariskunnista kestoo selkeästi kuka on oma puoliso ja kuka sukulainen. Joskus perheiden teinit ovat fb:ssä vanhempiensa kavereita. Fb:n ulkopuolelta tiedän että osa teineistä ei missään tapauksessa halua vanhempien tietävän heidän juttujaan eikä sen takia voi olla kaveria siellä. T:AJ

    VastaaPoista
  9. AJ: Tärkeä pointti tuo. FB paljastaa joskus yllättäviäkin asioita juuri nuorten asioista. Tässäkin näen vain hyvät puolet suuntaan ja toiseen.

    VastaaPoista
  10. Avasin sivun FB:iin joskus aikoja sitten. Käyn kyllä kurkkaamassa joskus kavereitani siellä, mutta tuntuu, ettei se ole ihan mun juttuni. Mieluummin bloggaan täällä lätinöitäni. Taidan olla liian sähköpostikeskeinen kommunikoija!

    VastaaPoista
  11. Olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Foorumi tekee työn tekemisestä ja elämästäkin helpompaa, kun voi ja saa jakaa - samoja asioita, mitä uskaltaisin ja haluaisin sanoa naamatustenkin.

    En pelkää, että tietojani käytetään väärin. Kuka nyt tekisi tavallisen taaperon kesämökki- tai työkuvilla yhtään mitään...pahaa :)?

    Ja...onhan FB.ssäkin vielä mahdollisuus lähettää viesti privatista tai rajata albumit/ päivitykset pienemmälle porukalle.

    VastaaPoista