maanantai 15. marraskuuta 2010

Palon alku

Onneksi elämä välillä pysäyttää. Vaikkei vauhti huimaa olisikaan, niin kuitenkin voi tulla "sokeaksi" tälle elämän ihanuudelle, ja alkaa murehtia turhista. Tänään saimme jälleen hyvän muistutuksen, kun koko talomme oli vaarassa syttyä tuleen. Läheltäpiti-tilanne saatiin onneksi nopeasti hallintaan, ja kärsittäväksi jäi vain kitkerä haju koko huusholliin. Oivalsin, että näitä pelästyttäjiä tarvitaan. Osaan taas olla piirunverran kiitollisempi kaikesta.
Hyvillä mielin vietän marraskuuta ja odottelen tulevan talven lumia. Lumiukkokelejä odotellessa kuva viimevuodelta, jossa tyttöni ovat saaneet urakkansa valmiiksi. Luomuksen nimeksi annettiin Lintra Pulkkonen.

2 kommenttia:

  1. Hui kamalaa mikä pysäytys, onneksi oli enkeleitä matkassa! Onnea uudelle blogille!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marikka ! Sinä oletkin "osasyyllinen" tähän uuteen bloginpitoinnostukseeni, jotta hali :)

    VastaaPoista