keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lumipesä

Helmikuun kimallus ja lumipaljous jatkuu ja lisääntyy. Muksut ottavat kaiken ilon irti näistä yhä kohoavista kinoksista, joita hartiavoimin kolailen . Niihin on mukava kaivaa poteroita ja mennä sitten koloon pesimään. Valkoinen turvallinen oma pesä, kuin pilvessä leijuisi.

Postilaatikkokin uhkaa peittyä kinoksiin:

Tänään olin ensimmäisen kerran suksilla tänä talvena, ja heti hurja maastolenkki n. 8 km, lääh, puuh. Olin perheemme hitain. Suksetkaan eivät olleet aivan parhaat mahdolliset, anopilta peritty, ja olin niihin hieman liian painava. Nyt on raukean rento olo :) Kohti kevättä kuljetaan hitaasti ja rauhallisesti, mutta varmoin askelin.
Horisontissa häämöttää jo kesäiset kukkaset...

3 kommenttia:

  1. no älä välitä mä oon varmasti vielä hitaampi hiihtäjä. Miehesi nyt taitaa olla niitä miehiä joka nauttii suksillakin kovasta vauhdista. Maisemia kerkiää paremmin ihailla kun hiihtää hiljempaa. T:AJ

    VastaaPoista
  2. Talven riemuja :) Lumiluolat ovat niin ihania lapsista, nyt niitä on mihin kaivella. Minä se vasta hidas hiihtelijä olen, jos yleensäkään suksille ikinä ehdin, tai edes haluan :) Ihanan valoisia kuvia!

    VastaaPoista