Helmikuun kimallus ja lumipaljous jatkuu ja lisääntyy. Muksut ottavat kaiken ilon irti näistä yhä kohoavista kinoksista, joita hartiavoimin kolailen . Niihin on mukava kaivaa poteroita ja mennä sitten koloon pesimään. Valkoinen turvallinen oma pesä, kuin pilvessä leijuisi.
Postilaatikkokin uhkaa peittyä kinoksiin:
Tänään olin ensimmäisen kerran suksilla tänä talvena, ja heti hurja maastolenkki n. 8 km, lääh, puuh. Olin perheemme hitain. Suksetkaan eivät olleet aivan parhaat mahdolliset, anopilta peritty, ja olin niihin hieman liian painava. Nyt on raukean rento olo :) Kohti kevättä kuljetaan hitaasti ja rauhallisesti, mutta varmoin askelin.
Horisontissa häämöttää jo kesäiset kukkaset...
no älä välitä mä oon varmasti vielä hitaampi hiihtäjä. Miehesi nyt taitaa olla niitä miehiä joka nauttii suksillakin kovasta vauhdista. Maisemia kerkiää paremmin ihailla kun hiihtää hiljempaa. T:AJ
VastaaPoistaNo näin on AJ :)
PoistaTalven riemuja :) Lumiluolat ovat niin ihania lapsista, nyt niitä on mihin kaivella. Minä se vasta hidas hiihtelijä olen, jos yleensäkään suksille ikinä ehdin, tai edes haluan :) Ihanan valoisia kuvia!
VastaaPoista