Joskus, kun ajattelet joillekin antaa, niin tuleekin muut ja nappaa. Menee herkut parempiin suihin. Tässä tapauksessa kuokkavieras on melko suloista lajia, mutta tintit ja pikkuvarpuset saattavat olla erimieltä; höh...tarjottavathan oli tarkoitettu heille. No hiirulaiset ovat mukavia kunhan pysyisivät ulkopuolella taloa, mutta valitettavasti se ei tunnu onnistuvan. Kuokkiminen jatkuu sitten myös meidän keittiön laatikoissa. Kiva laittaa pannukintaat käteen kun kyseinen säilytyslaatikko on täynnä pieniä mustia papanoita. Tee siinä sitten ruokaa. Olen yrittänyt hyvällä puhua näille kutsumattomille vieraille, pyytänyt ja komentanutkin että pysyisivät poissa sisätiloista, mutta sana ei aina tehoa. Valitettavan usein ovat loukut laulaneet ja kaunis pieni hiiren elämä päättynyt. Ristiriitaisen vaikeaa tämä ruokkijan ja pyövelin elämä.
Hyvän kuvan olet onnistunut nappaamaan!
VastaaPoistaSille ei siis voi mitään, että hiiret ovat söpöjä;-)
Voi että, söpöjä ovat. Tämäkin suurikorvainen nappisilmä (metsähiiri) jähmettyi ensin paikoilleen kunnes vipelsi hirveää vauhtia puuta alas ja kivenkoloon. Nuorena kotipuolessa pyydystin kellaristamme hiiriä elävinä laatikkopyydyksellä, ja sitten kuskasin niitä autolla kilometrien päähän metsään ettei tappaa tarvitsisi...ja vielä vähän nuorempana meillä oli mustavalkoisia tanssihiiriä lemmikkeinä. Ensin 2 sitten vähänajan kuluttua 32 kpl ;)Niiden kohtalosta olen muistaakseni postannutkin aikaisemmin.
VastaaPoistaSamaiset pyövelin ja ruokkijan roolit täälläkin. Tuntuu olevan kovin hiiririkas talvi. Vintillä rapisee ihan koko ajan vaikka siimahännät erehtyy turmiollisin seurauksin loukkoihin. Nyt oli pakko kokiella myrkkyäkin jotta saadaan kaikki pois. Kissat ilmeisesti estää sen, että asuintiloihin eivät tule.
VastaaPoistaIhana sana tuo hiiririkas...
VastaaPoistahiiririkas riihi... ;)
Meillä noita ryöväreitä on oikein perhe...Hartikaiseksi naapurin täti ne on ristynnyt...☺
VastaaPoistaToinen siellä puussa oikein herkkupussin äärellä.. :) Ei se mitään kivaa ole tuo hiirien kanssa vääntäminen ja ne kun mahtuu niin pienistä koloista esimerkiksi sisälle.
VastaaPoistaVaikka hiiriä ei pelkää, mutta kyllä niitä aina kummasti säikkyy jos sellainen vilistää sisällä vastaan. Mieheni sai eräänä syksyaamuna mökillä yllätyksen, kun meni ottamaan kahvia kaapista niin kappas, hiiri istua napotti siellä hyllyllä ja katseli vastaan. Siinä hyppäs sitten pari metriä taaksepäin mies ja hiiri :)
Vai Hartikaisia :)jos niille antaa nimiä niin käyvät lemmikeistä.
VastaaPoistaJoulun kunniaksi hiirille herkkupusseja , joopa.
Ja nämä silmästäsilmään kohtaamiset ovat todellakin joskus aika huvittavia, kuvattua kun sais.
Tämä on tätä maalaiselämän draamaa. :D
VastaaPoistaHiiret ovat söpöjä. Niistä saa kauniita pieniä vainajia.
Voi ei, kauniit pienet vainajat ! Täähän olis sopiva vaikka kirjan nimeksi :)
VastaaPoista