keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kotoilun syvin olemus

Olen ilokseni saanut lukea jälleen viisaita sanoja Filosofian Puutarhasta . Kotona olevana (siis ilman palkkatöissä käymistä) pohdin asemaani useinkin. Olen törmännyt kummallisiin asenteisiin, ja ihmeellisiin kysymyksiin. Aina  niitä ei sanoiksi asti pueta, mutta kiertoteitä kaarrellen asia on käynyt selväksi. Kerran eräs tuttavani kertoessani, että olen yrittäjä-kotiäiti, tokaisi hieman väheksyen: "Sinä mikään kotiäiti ole, korkeintaan kotirouva." Noh, minkäköhän ikäisinä lapsista tulee sellaisia, joille ei enää saa olla kotiäiti ? En kysynyt.
Nyt hieman hämmentää sekin, että asioista kuin asioista täytyy tehdä vastakkainasetteluja, tyyliin jokotai. Ja sitten kiistellään kuka on oikeassa. Mitään kotoilun syvintä olemusta, sen hienouksia tai yhteiskunnallista syvyyttä en osaa sanoiksi pukea. Mutta paha paikka se ei ainakaan ole, sen tiedän. Ja yllättävän paljon voi kotoakin käsin hoitaa asioita. Positiiviset ajatusenergiat, joita yksinäisyydessäni "sohvalla maaten" tuotan, voivat hyvinkin muuttaa koko maailman ;) heh. Eiköhän meidän kaikkien "Virtasten" tulisi arvostaa omia ja toistemme pirttejä ja kunnioittaa niissä sykkivää todellista elämää. Kukin tavallaan.
Lämpöisen pehmeää alkavaa joulukuuta !

10 kommenttia:

  1. Minustakin tulee kotiäiti/vaimo ja yrittäjä.
    Tämä on sitä parasta kotoilua ja yrittämistä.
    t. maiju

    VastaaPoista
  2. Itse olin kotiäitinä siihen asti, kun kuopuksesta tuli täysi-ikäinen - välillä vaan tein tuurauksia ja keikkoja. Sitten olin neljä vuotta täysiaikaisesti töissä ja nyt olen taas keikkailija ja tuurailija. Palkkapussin koko vaihtelee, mutta tilalle olen saanut ihanaa vapaa-aikaa ja elämän hidastaminen on muutenkin mieleeni...

    VastaaPoista
  3. Niin.. ainainen kiistely siitä, että kuka elää ja tekee oikein tai ainakin on onnistunut elämässään jotenkin paremmin (mitä se sitten ikinä kenellekin on? se onnistuminen.)

    Hyvää alkavaa joulukuuta ja tämän vuoden viimeistä neljää viikkoa ( eikö kuulostakin hurjalle! :) ) myös sinne!

    VastaaPoista
  4. Meidän kulttuurissamme ihmisarvo mitataan jostain syystä aika pitkälle tittelin tai työn perusteella. Kyllä minäkin saan nöyränä selitellä valintojani ihmetteleville. Silloin kun aloitin yrittäjyyden ja mieheni teki omia töitään kotoa käsin (hoisimme lapsia kotona vuorotellen) ihmeteltiin meidän menoa ja varmaan puhuttiin selän takana. Mutta haittaakos tuo kun itse tietää ettei normioravanpyörään halua hypätä..

    VastaaPoista
  5. Välillä ihmisten tosiaan on kummallisen vaikea sietää toistensa valintoja. Ei sille varmaan mitään voi. Minusta lapsesi ovat kyllä sen ikäisiä että kotiäiti -titteli on ihan perusteltu. Kun tuntuu että minäkin olisin kotiäiti vaikka isoin poika on jo täysi-ikäinen. Äiti mikä äiti!

    Lippu korkealle vain.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vielä onnenpotkusta, paketti tuli perille!

    Niinpä, jokainen tekee omalla sarallaan arvokasta työtä, eikä sitä tulisi muiden arvostelevaan sävyyn tarkastella. Aika on hoitaa lapset ja koti, aika on ryysiä ruuhkassa töihin, kunnes sitten alkaa fading-fading kohti eläkepäiviä. Näin mullekin kävi.

    VastaaPoista
  7. Aina löytyy ihmettelijöitä. Kotivanhempia kannattaisi arvostaa. Liian monet pienten lasten (ja isompienkin) vanhemmat tekevät ihan liikaa töitä. Kotona aletaan viihtyä vasta sitten, kun lapset ovat isoja/aikuisia. Miksiköhän?

    VastaaPoista
  8. Minusta on aina omituista, kun ihmiset arvostelevat toisten valintoja. Ehkä se on vaan kateutta, luulen niin. Kadehnimme niitä rohkeita, jotka ovat uskaltaneet valita toisin.

    VastaaPoista
  9. Itse olin kotiäitinä pyöreästi kymmenen vuotta. Näin jälkeenpäin lapset ovat pelkästään kiittäneet. Nykyisin hoidan toisten lapsia ja joskus säälittää, kun tajuaa, miten vähän nämä lapset saavat olla kotona. Jos ollaan vapaalla, mennään harrastuksissa jne. Eli eikun tsemppiä sinne -ja kotoisaa joulun odotusta! :)

    VastaaPoista
  10. Olen kommenteistanne niin iloinen, kiitos :)

    VastaaPoista