Isokuu

Kuuntyttö katsoo pitkään himmeän lasin läpi. Näkyy lunta. Kuuli, että maakin oli tärähdellyt, karistellut hiutaleita oksistoistaan. Tietää, että yöllä tulee isokuu, se suurin ja kirkkain, niin kuin silloin. Muistaa, että kerran hänet ohjattiin risteyksestä oikealle. Usutettiin väkisin, annettiin tulevaisuus, mutta samalla otettiin pois jotain, jonka olisi halunnut pitää. Sydän tärähteli säröille asti. Viisaus syntyi kuun pinnalta, sen rosoisesta ja vahvasta hehkusta. Kuuntyttö ei tiennyt, että hiutaleet voisivat olla niin hentoja ja katoavia. Hän luuli omistavansa lumen, mutta saikin elämän. Se minkä menetti palasi takaisin. Lasin takana isokuu nousee.