tiistai 8. helmikuuta 2011

Reilu tunti ihan pihalla


Yli kymmenen senttiä lunta jokapuolella. Päätän selättää aamuisen päänsäryn käymällä lumen kimppuun pihalla. Aluksi märkä nollalumi tuntuu raskaalta ja homma työläältä, mutta sitten huokaisen ja asetun hetkeen. Katson ympärilleni ja huomaan, miten äärettömän kaunis peltojen yli aukeava maisema on. Tasainen harmaus onkin tänään hopeaa ja raikasta. Uutta lunta leijuu kokoajan lisää, ja kaunis talomme näyttää entistäkin kauniimmalta hiutaleiden verhoamana. Kolaan kasan toisensa jälkeen tien yli ojaan hitaasti ja rauhallisesti. Onneksi autopihamme on aivan tien vieressä, niin urakka ei ole mahdoton. Tulee hiki, riisun hanskat pois. Välillä haukkaan suuhuni salavapensaan oksilta kylmää virkistävää lunta. Teen työn olemalla työssä läsnä, ilman kiirettä, fyysisestä rasituksesta nauttien.
Muutaman sadan metrin päässä naapurin isäntä ajaa isolla ja vahvalla traktorillaan lumia pihateiltä. Hymyilyttää sisälläni asuva pieni traktori, joka jaksaa puskea oman osuutensa. Iloa antavat myös ohi ajavat autot, joista lähes jokaisesta heilahtaa käsi tai pää tervehdykseksi. Alkaa tulla valmista, ja samalla saapuukin koulutaksi, joka tuo neljä pientä reppuselkää pihaamme. Kolme omaa ja yksi kahden kilometrin päästä. Pieni alue on vielä putsaamatta, mutta kuopus ehti jo mennä tekemään sinne lumienkelin.
Se saa jäädä.
 Kuvassa kuopus, jolla on sydän paikallaan ;)

2 kommenttia:

  1. Hei Leena!

    Ihan pihalla olin minäkin justiinsa tunnin. En päässyt tekemään lumitöitä, mutta kävelin kylämme kävelytietä umpihankeen. Hakeudun sinne usein lumisateen aikana/jälkeen, ja toivon, että aura ei olisi ehtinyt ennen minua. Monesta ikävältä kuullostavasta hommasta saa oikealla asenteella helposti nautinnon! Lumitöitä ei välttämättä ole ihanaa tehdä ennen töihin lähtöä: Ellei sitten satu olemaan tosi aamun virkku.
    Voisin tuijottaa tämän sivun taustaa vaikka kuinka kauan. Ja tuo oranssi heppa viihtyis meilläkin.
    Kiitos ihanista teksteistäsi. Toivottavasti nähdään pian huutokaupassa.

    VastaaPoista
  2. Hei Riitta !
    Ennen töihinlähtöä kiireessä ja paineessa tuo kuvaamani kaltainen tilanne ei todellakaan olisi mahdollista. Onneksi olen siinä onnellisessa tilanteessa, että minulla on rauha tehdä kaikki, mitä sitten teenkin.
    Oranssi hepo on kirmaissut muistaakseni jonkun heppakeräilijän kokoelmiin jo aikapäivää sitten, mutta onneksi ihanista ja kauniista esineistä jää kuvia. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse ;)
    Kiitos kiitoksista, nähdään, nähdään !

    VastaaPoista