Karsintaa

Sitä on tullut oltua liiankin usein ihan pihalla kuin lumiukko. Olemattomista lumenrippeistä kasaan kyhätty hieman toistaitoinen olento. Mutta toisaalta, hyvä että edes jotenkin pysyy pystyssä ja sinnittelee kädet levällään luottavaisesti ja hymyssäsuin...pöllämystyneenä mutta kiitollisena. Myös karsinnan aika on käsillä, liiat oksat ja rönsyt on syytä siivota pois ja keventää oloa kohti kevättä. Jos antaa risujen ja tavaran vain kasaantua nurkkiin tai harteille vähän kerrallaan, ne alkaa painaa liikaa eikä huomaakaan kuinka uupuu ja väsyy. "Yksi tavara pois päivässä"-liike on hyvä alku selkeyttämiselle, sitä on yritetty noudattaa. Omenapuut ja ruusutkin ovat saaneet osansa saksimisesta. Nyt sataa vettä, mutta satakoon, mitäs sitten.

Plagioinnin kilpajuoksu, Marimekko ja minä

Muistan kun koulussa nuorena tyttönä aikoinaan kuvaamataidon tunnilla oli aiheena suunnitella joulukortti. Ihan sai kotona omassa rauhassa työn tehdä ja sitten koulussa töistä kaiverrettiin linolaatat ja painettiin kortteja myyntiin. En millään oikein keksinyt kivaa kuvaa, ja kas hyppysiini tarttui kuin taikavoiman avulla laatikon pohjalta kortti jostain kaukaa tullut. No otin voipaperia ja piirsin sen tonttusen siitä läpi ja tein oman työni sen pohjalta aika yksi yhteen. Kortista tuli hieno ja se sai kehuja ja sitä painettiin. En kertonut opettajalle tai kenellekkään alkuperäisestä kortista, ja sisälläni myllerisikin sitten pitkän aikaa syyllisyys ja katumus. Tuosta kokemuksesta otin opikseni ja ymmärsin tehneeni väärin nuoruuteni innokkuudella.

Nyt kun näitä Marimekon plagiointisyytöksiä vatvotaan, en millään kykene ymmärtämään sitä aikuisten ihmisten salailua ja peittelyä ja sinisilmäistä puolustelua, joita epätoivoisesti ylläpidetään, ja että asioita ei saisi ottaa esille. Jos rehellisesti myöntäisivät plagioinnit tyyliin :
..."Vähän käytin taideteosta/satukirjakuvitusta/valokuvaa/taidelaattaa jne. pohjana ja mallina työlleni, kun en oikein itse mitään keksinyt, mutta eikös se silti olekin hieno, ja saahan niin tehdä eikö saakkin ? "...
niin voisimme me tavalliset asioita pohtivat viisaat kuluttajat ja mm fanit antaa anteeksi, ehkä... Mutta ei, mitään ei myönnetä ja syyttömiä ollaan vaan kaikkeen, vaikka todistusaineistot ovat kiistattomat.
Ja mielestäni mistään herravihasta tai noitavainoista ei tässä asioiden esille ottamisessa todellakaan ole kysymys, vaan ammattietiikan rajoista ja tulkinnoista. Vaikka tavallinen tallaaja olenkin en hyväksy sitä, että nämäkin asiat pitäisi vain painaa villasella ja vaieta ja olla hiljaa tyytyväinen ja kiltti kuluttaja, joka kulkee laput silmillä ja  korvilla.
Rehellisyyttä ja avoimuutta peliin nyt !

Tässä vielä lisää mielenkiintoista luettavaa Timo Suvannon blogissa

Sängyn pohjalla

Huh tätä mennyttä viikkoa. Iski armoton flunssa viime sunnuntaina ja se kaatoi minut muutamaksi päiväksi pedin pohjalle. Siellä köllötellessäni olo oli melkoisen tyhjä ja turhauttava. Jalat tuntuivat pieniltä, ne eivät kantaneet. Keskivartalo, hartiat ja pää tuntuivat isoilta. Varsinkin pää ja ennenkaikkea nenä paisuivat suuriksi kuin syyssadon kurpitsat, tai anakin niin minusta tuntui. Kuumeella taisi olla osuutensa asiassa. Aistihavainnot ja kokemus itsestä ja ympäristöstä ovat siis suhteellisia. Muistan kuinka lapsena minulla oli ihmeellisiä aistimuksia juurikin eri ruumiinosien mittasuhteista. Iltaisin ennen nukahtamista saattoivat käteni tai jalkani tuntua suurensuurilta ja raskailta jättiläisen jäsenien kokoisilta. Piti moneenkertaan tarkistaa peiton alta miltä ne oikeasti näyttivät. Sittemmin aikuisena ihan näin radikaaleja olomuodonmuutoksia en ole kokenut (ainakaan siis ilman kuumetta). Ehkä ne kehittyvät lapsen aivot tuottavat kaikenlaista jännittävää tarkoituksella.
Kuvassa muuten tyttärieni itse tekemät hahmot (ei sentään omakuvat).
Kuitenkin se,  miten itsensä kokee, vaihtelee varmaan paljonkin eri tilanteissa. Kaikki tapahtuu päämme sisällä. Mitään absoluuttia ei ole olemassakaan.

Tasapainoista viikonloppua sekä oikeissa mittasuhteissa pysyvää viikkoa kaikille. Niin ja hieman terveempää...hus hus nuhat ja kuumeet !

Hellou ja huhuu

Hyvää päivää ja hyvää iltaa ja kaikkea hyvää ! Joskus elämä meneekin omia menojaan ettei edes huomaa ajan kulua. Ja mitä vanhemmaksi tulee sitä joutuisammaksi tämä kaikki ympärillä käy varsinkin se ajan kuluminen, vaikka itse tullee verkkaisemmaksi...kummallista.
Sain erinäistenkin sattumien kautta itseni yllätetyksi laiskuudesta, unohduksista, laiminlyönneistä ja monesta muustakin einiinmukavasta ominaisuudesta. Noh, aina voi yrittää muuttaa käytöstään ja tekemisiään, puolustelut on asia erikseen...niitä ei tarvita. Joten jos vielä minut muistatte, niin hengissä ollaan ja täällä taas, ja sanojen lateleminekin tuntuu pitkästä aikaa mukavalta.
Syksykin tuntuu mukavalta. Ehkä se nyt vaan on niin, että ketään ei voi pakottaa väkisin mihinkään ja puolihuolimattomasti tehty ei olisikaan niin tähdellistä.
Eli luulenpa, että pienet tauot tai vähän pidemmätkin puoltavat paikkaansa monessakin asiassa, niin elämässä yleensä kuin blogin pitämisessäkin. Aaltoja aaltoja on kaikki tyyni (ne tyynetkin aallot), liikettä ja vaihtelua. Joskus täytyy todellakin olla siellä alatasanteella, jotta suunta pystyy kääntymään myös ylöspäin.
Hellou ja huhuu - tämä suu puhuu taas... vaikka "Lituskalla" ei tuossa kuvassa suuta olekaan.

Värejä tuiskuihin

Kuvassa Villeroy Bochin Acapulco pannunalusta 70-luvulta. Tämä ko. kapistus on oman äitivainaani peruja ja kulkenut mukanani rakkaana aarteena kaikki menneet vuosikymmenet...säilynyt ehjänä ja ah, niin voimaannuttavana. Jokin tuossa kuvio- ja värimaailmassa viehättää. Linnut ja kasvit ja erityisesti tuo voimakkaan retro hulluus tuossa puhuttelee. Iloa ja värejä tässä maailmassa olla pitää, eikä haittaa vaikka joskus menisi hieman överiksikin. Sisälläni porisee nyt aivan uudella tavalla, hyvällä tavalla. On niin mukava olla matkalla kohti kevättä, ulkona myllertävä lumikaaos ei haittaa pätkääkään. Pian on taas se aika, kun saa pukea ylle hieman kevyempää ja lauleskella kilpaa kevätmuuttajien kanssa.
Katse kohti tulevaisuutta suu supussa:

Rennosti Uuteen Vuoteen

Kiitos sinulle ihana lukijani menneen vuoden hetkistä ! Puhtaana ja rennosti kannattaa ottaa Uusi Vuosi vastaan. Tulkoon vaan 2013...olkoon se meille ja teille kaikille kaunis ja seesteinen ja rakkaudellinen ! Hyvää vuoden vaihdetta ja iloa vuoteen 2013.

Nuuh nuuh, mikä täällä tuoksuuu...

Oikein Ihanaa ja Rauhaisaa ja Tähtipölyä täynnä olevaa Rauhan ja Rakkauden Juhlaa teille ja meille kaikille, isoille ja pienille !