maanantai 27. helmikuuta 2012

Aikapankki

Hanan kuva ei nyt liity mitenkään aiheeseen, mutta kun olen tottunut kuvalla aloittamaan...
...tai no, voisihan tuo olla ruostunut rahahana :)
Vuosi sitten vuodatin ajatuksiani mahdollisuuksista elää ilman rahaa.  Ajatus on niin koukuttava, että se ei jätä rauhaan vieläkään. Omavaraistalous on mielestäni ideaali, jota kohti haluaisin kurkotella, tai ainakin kaikenlaisen kulutuksen minimoiminen. Paljosta turhasta sitä jo mielestäni olenkin pystynyt luopumaan. Hyötykasvien viljely ei vaan valitettavasti ole oikein meikäläisen juttu, kas tässäpä siis ongelmaa kerrakseen. Mutta en luovuta, pienin askelin on hyvä edetä. Ja ehkä sitä joskus saisi viljeltyäkin.
Nyt ilokseni voin kertoa, että tänne meidänkin seutukunnalle on hyvän ystäväni toimesta saatu aikaiseksi Aikapankki. Tästä VIDEOSTA käy hyvin selväksi se, mistä on kysymys.

Vau mikä mahdollisuus : Aikapankin kautta voi vaihtaa tavaroita, palveluja ja jopa kasvimaan tuotteita, vuokrata koneita tai saada talkooapua ilman rahaa ! Olen niin innoissani, vaikkakin tiedän ja ymmärrän, että rajoituksensa on tässäkin toiminnassa. Mutta, jos tarpeeksi paljon porukkaa liittyy mukaan, niin homma toimii hienosti. Kaiken muun lisäksi Aikapankit ovat vielä kaikki yhteydessä keskenään kansallisesti sekä kansainvälisestikin. Tätä on tämänpäivän yhteisöllisyys ja "naapuriapu" virtuaalisten vempaimien mahdollistamana. Hommassa ei ole mitään hämärää eikä kummallista, kaikki ovat voittajia. Aikapankkeja on jo useilla paikkakunnilla ympäri Suomea (niin ja maailmaa myös). Tervetuloa mukaan !
Keskustelua käydään mm. facebookissa TÄÄLLÄ  Vihdin Aikapankin sivulla. Jatkossa järjestämme myös Vihdin Aikapankkilaisten kesken ihan oikeita tapaamisia ja "retkiä".  Facesta löytyy monien muidenkin paikkakuntien Aikapankkien omat sivut. Uhraa tovi ja tutustu asiaan.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lumipesä

Helmikuun kimallus ja lumipaljous jatkuu ja lisääntyy. Muksut ottavat kaiken ilon irti näistä yhä kohoavista kinoksista, joita hartiavoimin kolailen . Niihin on mukava kaivaa poteroita ja mennä sitten koloon pesimään. Valkoinen turvallinen oma pesä, kuin pilvessä leijuisi.

Postilaatikkokin uhkaa peittyä kinoksiin:

Tänään olin ensimmäisen kerran suksilla tänä talvena, ja heti hurja maastolenkki n. 8 km, lääh, puuh. Olin perheemme hitain. Suksetkaan eivät olleet aivan parhaat mahdolliset, anopilta peritty, ja olin niihin hieman liian painava. Nyt on raukean rento olo :) Kohti kevättä kuljetaan hitaasti ja rauhallisesti, mutta varmoin askelin.
Horisontissa häämöttää jo kesäiset kukkaset...

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tupsujakkara

Oi katsokaa mitä osaava ihminen voi saada omilla kätösillään aikaan. Tämä on hyvän ystäväni Seija Koskelon uskomattoman hieno työ, johon rakastuin heti kun kuvan näin. Nuo tupsukat on langasta itse kieputettu perinnemenetelmällä pahvikiekkojen ympärille ja kangas käsin huovutettu ja osittain kirjottu. Kyllä tähän kelpaa väsyneet paljaat varpaansa laskea tai sitten istahtaa tupsu tupsua vasten, heh ;)
Aina en tuunausta huonekalujen osalta oikein käsitä, mutta tässä on näkemys ja taito olleet tarpeen, ja lopputulos mitä suloisin. Ja mikä tärkeintä vanha repsahtanut palli saanut uuden elämän...yksi jäte vähemmän kaatopaikalla.

Löytäisipä itsekin sen tekemisen kipinän jostain...
Lumitöitä on tässä kyllä saanut puskea ihan riittämiin.
Hyvää ja puuhakasta hiihtoloma-aikaa kaikille.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Niittykallio kutsuu

Iloista Ystävänpäivää kaikille !

Nyt on kuin onkin uutta tuulta ja säkenöintiä ilmassa. Päätinpä sitten uudistua minäkin. Kertaheitolla blogin nimi uusiksi ja ulkoasu myös. Hämmästyittekö ? :)
Haikeana luen yhä uudelleen ja uudelleen esim. tätä Lumikon RATKAISUA . Joskus kohtaa uusia asioita ilolla ja sitten taas toisinaan joutuu jättämään jäähyväiset jollekin, joka on ollut lähellä sydäntä ja merkityksellistä. Vaan jotenkin sisällä vallitsee tyytyväisyys ja rauha. On aina hyvä asia, kun ihmiset osaavat tehdä rohkeita ratkaisuja kuunnellen itseään oikeasti, luulenpa että Lumikonkin kohdalla on tapahtunut juuri näin.

Sitten tämä oma hullutukseni...aika tehdä jotakin. En tahdo blogin pitämistä lopettaa, vaikkakin tämä hieman harvakseltaan päivittyykin. Mutta jotain muutosta halusin. Nimi nyt ainakin oli tullut tiensä päähän ja uutta mietin. Sitten muistui n. vuoden takaiset aatokset, jolloin kirjoitin tästä meidän talon löytymisestä TÄÄLLÄ. Ja kotona kun enimmäkseen oleilen ja tämä ympäristö minua inspiroi ja mietityttää, niin loogista oli nimenvalinta. Tämän tilamme tai tonttimme tai talomme nimi on virallisestikin Niittykallio, jonka jouduin aikoinaan keksimään, kun tontti lohkottiin emotilasta. Joten olkoon nyt sitten se. :) Ulkoasu saattaa muuttua vielä moneen kertaan.
Olen saanut mieheltäni arvostelua siitä, että blogiltani puuttuu linjaus ? No nyt tulee linjauksia...
Kirjoittelen milloin mistäkin, aiheina voi olla esimerkiksi :
-mansikoiden viljely
-tunteiden heittely
-wanhoilla tavaroilla sisustaminen
-downshiftaus
-kirjallisuus
-kanojen psyyke
-vihertävä politiikka
-eläminen naisena ja äitinä
-kukkien salattu voima
-taide
-tähtitaivas
-sanojen kauneus ja syvyys
...
eli heh, siinä sitä linjausta kerrakseen, mutta mitään en lupaa ja sanani saatan syödä. Mutta se on varmaa, että vaihtelua piisaa ja niin, sitä linjattomuutta.
Tervetuloa Niittykalliolle !

perjantai 10. helmikuuta 2012

Mieletön kimallus

Valkeus ja kirkkaus, kylmyys ja narina. Kaunista tämä helmikuun kimallus, mutta jotenkin pysähtynyttä ja varovaista. Hengitys salpautuu ja koneiden (lue autojen) toimintavarmuus on tipotiessään.

Järkyttävän vastakohtaista heinäkuun lämpöhelteille. Mutta juuri siitähän tässä elämässä on kysymys, vaihtelun ja uudistumisen aaltoliikkeestä. Ei kannata jäädä haikailemaan vaan ottaa uudet asiat vastaan nöyränä ja täysin tietoisena siitä, että uutta on jälleen tulossa.

"Punatulkkuja me odotimme,
pulleita, hurmaavia
kun lumi asettui puitten oksille
kuin valkea pöly,
kun kannon päällä oli puhdas liina,
siinä lintujen ristipistot,
kun Luonto odotti jotain
hartauteen vaipuneena."

Helena Anhava